Voiko runoilijan sanaan luottaa? Ainakaan Tapani Kinnusen tuoreen runokokoelman nimeä ei kannata tulkita kirjaimellisesti. Kokoelman nimi on Remingtonilla kirjoitetut runot.

– Minulla on ollut Remington, mutta olen antanut sen pois. Kun muutin aikanaan Turkuun vuonna 1987, ostin ensitöikseni Remingtonin. Halusin tuntea, miltä tuntuu paukuttaa vanhaa kunnon Remingtonia, Kinnunen sanoo.

Pääosin Kinnunen kirjoittaa runonsa kuulakärkikynällä ruutupaperille ja puhtaaksi tietokoneella.

– Kokoelman nimessä voi nähdä kannanoton nykyaikaan, kun kaikki on mennyt nopeaksi ja digiksi. Joskus on hyvä ottaa askel taaksepäin. Sen halusin tehdä runoissa ja kokoelman nimessä, Kinnunen sanoo.

– Remingtonissa on myös romantiikkaa. Sanana se rämisee hyvin. Remington on myös haulikko. Kirjoituskone on haulikkoa hellempi ase, mutta silläkin voi tehdä hyvää tai pahaa, hän jatkaa.

Remingtonin lisäksi kokoelmassa on läsnä toinen vahva symboli. Ernest Hemingway mainitaan nimeltäkin ja runoissa myös viitataan kirjailijasuuruuteen. Hemingway kirjoitti uransa aikana muun muassa Remington-kirjoituskoneella. Haulikko taas liittyy Hemingwayn kuolemaan. Hän ampui itsensä, joskaan haulikon merkki ei ollut Remington.

– Olen jostain syystä viimeisen parin vuoden aikana ajatellut aika paljon Hemingwayta. Minulla on muun muassa ollut sellainen ajatus, että nykyaikana ihmiset janoavat menestystä, mainetta ja kunniaa. Hemingway sai sen kaiken ja silti hän päätyi ampumaan haulikolla itsensä.

Tuoreen kokoelman runoista on löydettävissä yhteiskuntakritiikkiäkin, mutta pintatasolla kokoelman runot ovat tuokiokuvia, arkisiakin hetkiä ihmiselämästä.

– En runoissani halua julistaa. Minun kantaaottavuuteni on hienovaraisempaa, teen sen rivien väleissä ja sivulauseissa, Kinnunen sanoo.

Kinnusen tuoreen kokoelman runot tapahtuvat Turun lisäksi muualla Suomessa, Kreetalla ja Las Palmasissa. Siinä mielessä kokoelma on sukua pari vuotta sitten ilmestyneelle Oopperan grilli -kokoelmalle.

Seuraavaan kokoelmaansa Kinnunen lupaa erilaisen rakenteen.

– En aio tätä reseptiä ikuisesti toistaa. Jos onnistun vielä kirjoittamaan runoja ja rakentamaan kokoelmaa, siitä tulee ihan varmasti rakenteeltaan erilainen.

Vaikka kirjoittaminen on Kinnuselle iso pala identiteettiä ja myös maailman jäsentämisen tapa, ei hän kirjoita jatkuvasti.

– Kirjoitan vain silloin, kun on sisäinen pakko. Tällä hetkellä pidän taukoa ja koitan tehdä jotain ihan muuta. Valitettavasti muita töitä tuntuu olevan yhteiskunnassa kovin vähän tarjolla. Ei mene kulttuurin alalla kovin lujaa, mutta ei taida mennä millään alalla.

Tulevaan hän suhtautuu silti uteliaisuudella ja kiinnostuksella.

– Nurkan takaa voi tulla dinosaurus tai muurahaiskarhu. Vielä ei tiedä, mitä sieltä tulee.

Ilkka Lappi