Turkulainen työkykyjohtamisen tutkija ja filosofian tohtori Johanna Pulkkinen on saanut todeta, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset kohtaavat väkivaltaa työssään päivittäin. Hänen mukaansa tilanteet ovat lisääntymässä, vaikka alalla on jo vuosia tehty toimia turvallisuuden parantamiseksi.

Väkivalta näkyy aggressiivisuuteen taipuvaisten potilaiden hoidossa tai sitten asiakaspalvelussa muuten vain huonosti käyttäytyvien ihmisten kanssa.

– Tutkin väitöskirjassani työväkivallan hallintaa sosiaali- ja terveysalalla, ja huomasin, että siitä oltiin todella kiinnostuneita, Pulkkinen kertoo.

Pulkkinen kirjoitti lukuisia kertoja ladatun väitöskirjansa pohjalta helppolukuisemman ja selkokielisemmän teoksen Turvallinen arki – Työväkivallan hallinta sosiaali- ja terveydenhuollossa, joka antaa tutkimukseen perustuvaa tietoa siitä, miten väkivallan hallinta saadaan kestävämmälle pohjalle työpaikoilla.

Aikaisemmin Pulkkinen teki töitä aluehallintovirastossa terveydenhuoltoalojen työsuojelutarkastajana. Hänelle jäi aika iso kuva siitä, että osassa työpaikoista työntekijöiden kohtaama väkivalta oli hallinnassa ja osassa ei.

– Mutta siitä puuttui tutkimusnäyttöä, joten lähdin tutkimaan aihetta.

Pulkkinen on huomannut, että kun sosiaali- ja terveydenhuollossa tapahtuu jotain vakavaa, kuten puukko heiluu, niin silloin se on lehtien otsikoissa ja asia kiinnostaa.

– Mutta se on vain se jäävuoren huippu sote-alalla koetusta väkivallasta. Eli se arki on sitä, että työntekijät kokevat usein potkimisia ja puremisia erityisesti tiettyjen asiakasryhmien kohdalla. Ne aiheuttavat pienempiä tapaturmia ja psykososiaalista kuormitusta, joka aiheuttaa jopa masennuksen kaltaisia oireita.

Pulkkinen korostaa, että työväkivalta ei ole vain alan sisäinen ongelma – se on yhteiskunnallinen kysymys, joka koskettaa meitä kaikkia sote-palvelujen käyttäjinä ja läheisinä.

Myös perusterveydenhuollossa huonosti käyttäytyvä niin sanottu tavallisten ihmisten asiakaskunta purkaa Pulkkisen mukaan usein hoitohenkilökuntaan huonoa oloaan, jos he ovat tyytymättömiä saamaansa hoitoon tai hoitoon pääsyn vaikeuteen.

– Kun meillä on tällainen tietynlainen sosiaalisen median räyhäkulttuuri valloillaan, niin se näkyy hyvin myös siellä sote-alan arjessa.

Pulkkinen täsmentää, että fyysisen väkivallan lisäksi ei myöskään tule missään nimessä sietää herjauksia ja henkistä väkivaltaa. Hänen mukaansa asiakkaita pitää välillä ihan opettaa, että huonosti ei kuulu käyttäytyä eikä sitä toisen tarvitse kuunnella ja sietää.

– Työpaikoilla joudutaan järjestämään esimerkiksi työnohjausta, että miten käsitellä herjaavia ja aggressiivisia asiakkaita, jotka joskus voivat alkaa jopa maalittamaan. Työntekijän tulee tietää, että nyt mentiin rajan yli, ja hänelle on annettava valmiita fraasilauseita siitä, mitä epäasiallisesti käyttäytyvälle asiakkaalle voi sanoa tilanteen katkaisemiseksi.

Johanna Pulkkisen mukaan johtamisen merkitystä ei voi liikaa korostaa, sillä turvallisuutta ja työväkivallan hallintaa pitää johtaa. Johtajan on tunnistettava oma roolinsa työväkivallan hallinnan kokonaisuudessa.

– Jos johtohenkilö ei tiedä mikä hänen roolinsa on tai ajattelee asian kuuluvan yksikön vastuulle, niin kannattaa alkaa selvittämään, että miten meidän työyhteisössä hoidetaan työväkivaltaa. Eihän kenenkään työn pidä olla sellaista, että kuunnellaan epäasiallisuuksia.

Marianne Rovio