Muistisairauksiin kuolleiden kohdalla aikuisten lasten määrä tai etäisyys ei vaikuttanut hoivakotien käyttöön. Kun tarkasteltiin kaikkia kuolleita, lapsettomilla oli enemmän hoivakotipäiviä verrattuna henkilöihin, joilla oli vähintään yksi lapsi.

Lasten määrä ei ollut yhteydessä muistisairauksiin kuolleiden hoivakotipäivien määrään viiden vuoden aikana ennen kuolemaa. Kuitenkin lapsettomuus liittyi noin 30 prosenttia suurempaan hoivakotipäivien määrään kaikkien kuolleiden joukossa. Tulokset käyvät ilmi Journals of Gerontology: Series B -lehdessä julkaistusta Helsingin yliopiston rekisteritutkimuksesta.

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös lasten maantieteellistä etäisyyttä pääkaupunkiseudulla asuviin ikääntyviin vanhempiin. Naisilla, joiden lapset asuivat samalla postinumeroalueella, hoivakotien käyttö oli vähäisempää kuin kauempana asuvilla lapsilla. Muistisairauksiin kuolleilla vastaavaa yhteyttä ei havaittu.

– Tulos viittaa siihen, että lasten mahdollisuudet korvata muistisairaiden vanhempien ympärivuorokautisen hoivan tarvetta ovat hyvin rajalliset, toteaa tutkijatohtori Kaarina Korhonen Helsingin yliopistosta tiedotteessa.

Lasten merkitys hoivakodissa asumiselle korostui erityisesti niiden miesten kohdalla, joilla ei ollut puolisoa elämänsä loppuvaiheessa. Muistisairauksiin kuolleilla tätäkään yhteyttä ei kuitenkaan havaittu.

– Lapset näyttävät osittain korvaavan puolison tarjoamaa tukea ja vähentävän hoivakotiasumista miehillä.

Kaikkien kuolleiden joukossa havaituilla eroilla ei kuitenkaan ole merkittävää väestötason vaikutusta, sillä hoivakotien käyttö oli muista syistä kuin muistisairauksista kuolleilla kokonaisuutena vähäistä.

– Tutkimuksen johtopäätös on, että aikuisten lasten saatavuudella on vain rajallinen merkitys ikääntyvien hoivakotien käytölle, Korhonen sanoo.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)