Yksityiset metsänomistajat jättävät Suomessa laajoja metsäalueita omaehtoisesti, ilman sopimusta metsätaloudellisen käsittelyn ulkopuolelle tai käsittelevät niitä vain hyvin pienimuotoisesti. Pellervon taloustutkimus PTT:n tuoreen tutkimuksen mukaan hiljainen suojelu kattaa arviolta noin 1,1 miljoonaa hehtaaria metsätalousmaata. Kyseessä on ensimmäinen valtakunnallinen arvio ilmiön laajuudesta.

Hiljaisella suojelulla tarkoitetaan metsänomistajien omaehtoisia ja korvauksettomia päätöksiä rajata metsäalueita kokonaan metsätaloudellisen käsittelyn ulkopuolelle tai käsitellä niitä vain pienimuotoisesti. Tutkimus perustuu keväällä toteutettuun kyselyyn, johon vastasi 853 metsänomistajaa.

– Hiljaisen suojelun taustalla vaikuttaa joukko erilaisia motiiveja, kuten luontoarvot, taloudelliset tekijät, maisema- ja virkistysarvot sekä perhe- ja omistukseen liittyvät syyt. Tämä heijastaa metsänomistajien erilaisia tavoitteita ja metsien monia arvoja, sanoo metsäekonomisti Marjo Maidell tiedotteessa.

Hiljaista suojelua toteutti 43 prosenttia kyselyyn vastanneista metsänomistajista, ja sen osuus oli keskimäärin 8,3 prosenttia kaikkien vastaajien ilmoittamasta metsätalousmaan pinta-alasta. Kun tulokset skaalataan koko maan yksityismetsiin, hiljainen suojelu kattaa arviolta noin 1,1 miljoonaa hehtaaria.

Valtaosa, noin 70 prosenttia, hiljaisen suojelun alasta käsitellään ainoastaan hyvin pienimuotoisesti, esimerkiksi yksittäisiä puita poistamalla ilman puunmyyntitarkoitusta. Loppuosa, noin 30 prosenttia, hiljaisen suojelun kokonaisuudesta muodostuu alueista, jotka on kokonaan rajattu metsätaloudellisen käsittelyn ulkopuolelle.

Kyselyn mukaan pääasialliset syyt hiljaisen suojelun taustalla voidaan jakaa kolmeen ryhmään. Tärkeimmäksi syyksi nousivat ei-tuotannolliset, ekosysteemipalveluihin liittyvät arvot, kuten luonto- ja maisema-arvot. Myös taloudelliseen kannattavuuteen liittyvät tekijät, kuten alueen alhainen metsätaloudellinen arvo tai vaikeakulkuisuus, ja päätösten lykkäämiseen liittyvät tekijät kuten metsä taloudellisena turvana tai päätösten siirtäminen seuraavalle omistajalle ovat motiiveja hiljaiselle suojelulle.

Pienten tilojen omistajilla hiljaisen suojelun osuus omistetuista kokonaishehtaareista oli selvästi suurempi kuin suurempien tilojen omistajien keskuudessa. Vaikka hiljainen suojelu ei ole kaikissa kohteissa pysyvää, sillä on monilla tiloilla pitkäaikainen luonne, ja se perustuu metsänomistajien harkittuihin päätöksiin. Suurin osa vastaajista arvioi jatkavansa suojelua niin kauan kuin omistaa kohteen tai vähintään kymmenen vuoden ajan.

Ympäristöpolitiikassa hiljainen suojelu tukee monia keskeisiä tavoitteita, erityisesti luonnon monimuotoisuuden turvaamista ja ekosysteemien rakenteellista säilymistä. Tältä osin se täydentää lakisääteistä ja sopimuksellista suojelua luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta. Hiljainen suojelu kytkeytyy myös ilmastopolitiikan tavoitteisiin, koska se vaikuttaa hakkuupäätöksiin ja sitä kautta metsien hiilivarastoihin ja hiilinielun kehitykseen.

Metsä- ja energiapolitiikan näkökulmasta hiljainen suojelu vaikuttaa puun tarjontaan ja sen ennustettavuuteen. Koska puumarkkinat nojaavat vahvasti yksityismetsiin, metsänkäsittelyn omaehtoinen rajoittaminen toimii puun tarjontaa säätelevänä tekijänä. Vaikutus ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, sillä osa hiljaisesta suojelusta on väliaikaista tai kohdistuu metsätaloudellisesti vähäarvoisiin tai vaikeasti hyödynnettäviin kohteisiin.

Entä miksi hiljaisen suojelun toteuttajat eivät ryhdy sopimuspohjaiseen suojeluun? Kyselyn mukaan syinä ovat etenkin päätöksentekoon ja omistajan autonomiaan liittyvät tekijät. Päätäntävallan säilyttämisen itsellä mainitsi keskeisimmäksi esteeksi 66 prosenttia vastaajista.

Luontoarvo- ja hiilimarkkinat herättävät metsänomistajissa varovaista kiinnostusta. Noin 40–45 prosenttia suhtautuu myönteisesti luontoarvoihin perustuviin sopimusmalleihin, ja kiinnostus on suurempaa niiden joukossa, jotka jo toteuttavat hiljaista suojelua.

Tulokset osoittavat, että hiljainen suojelu ei sellaisenaan muodosta yhtenäistä tai automaattisesti markkinakelpoista kohderyhmää, vaan alueiden soveltuvuus luontoarvo- ja hiilimarkkinoille riippuu suojelun syistä, kohteiden ominaisuuksista sekä sopimusmallien joustavuudesta.

Ohjauskeinojen toimivuuden näkökulmasta hiljainen suojelu haastaa perinteiset politiikkamallit. Koska ilmiötä ei ole systemaattisesti tunnistettu tai tilastoitu, sen tuottamia hyötyjä ei voida hyödyntää ja edistää täysimääräisesti. Hiljaisen suojelun vaikutukset tulevat kuitenkin huomioiduksi esimerkiksi Suomen metsävaroissa ja hiilinieluissa silloin kun ne perustuvat kaukokartoitusaineistoihin.

– Tulokset osoittavat, että metsien käyttöä koskeva kokonaiskuva jää vajavaiseksi, jos huomio kohdistuu vain virallisiin suojelupäätöksiin ja sopimuksiin. Hiljainen suojelu on osa metsien käyttöä ja suojelua, vaikka sitä ei tilastoida, toteaa vanhempi metsäekonomisti Jani Laturi.

Tulosten tulkinnassa on huomioitava, että metsänomistajien ilmoittamat pinta-alat perustuvat heidän omiin arvioihinsa, eikä vertailua rekisteri- tai paikkatietoaineistoihin tehty. Myös hiljaisen suojelun syyt, kuten luontoarvot, perustuivat vastaajien omiin käsityksiin.

Tutkimuksen rahoitti Suomen Metsäsäätiö, ja sen toteutukseen osallistui Maanomistajain liitto. Raportti on julkaistu PTT:n verkkosivuilla.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)