Ikääntyneiden fyysisen aktiivisuuden edistämiseksi hoivakodeissa tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan fyysisen aktiivisuuden edistämiseksi tarvitaan muutoksia hoitokulttuuriin, hoitajien rooliin ja ympäristön hyödyntämiseen, mutta muutosten toteuttaminen ei edellytä huomattavia lisäresursseja.

Turun yliopiston väitöstutkimuksessa tutkittiin ikääntyneiden fyysisen aktiivisuuden edistämistä hoivakodeissa. Tutkimuksen tulosten mukaan ikääntyneiden fyysinen aktiivisuus hoivakodeissa oli vähäistä. Arkea vietettiin pääosin paikallaan ollen. Huomattava osa ikääntyneiden fyysisestä aktiivisuudesta tapahtui päivittäisten toimintojen, kuten peseytymisen ja pukeutumisen, sekä itsenäisen yksikössä kävelyn seurauksena. Ikääntyneet jäivät vaille mielekkäitä fyysisiä aktiviteetteja, ja heidän osallistumisensa arkisiin askareisiin, harrasteisiin tai liikuntaharjoitteluun oli vähäistä.

– Hoitokulttuuri on ikääntyneitä passivoiva. Liikkumattomuutta, fyysisten aktiviteettien puutetta ja liikkumisen rajoittamista pidetään normaalina hoivakodeissa, vaikka ikääntyneen olisi tärkeää olla arjessaan niin aktiivinen kuin se hänen terveytensä ja toimintakykynsä huomioiden on mahdollista, väitöskirjatutkija Noora Narsakka sanoo tiedotteessa.

Fyysinen aktiivisuus muun muassa ylläpitää toimintakykyä, mielenterveyttä ja ehkäisee kaatumisia. Jo pienikin fyysisen aktiivisuuden lisäys voi olla hyödyllistä.

– Positiivinen löydös tutkimuksessa oli, että fyysisen aktiivisuuden edistämistä voitiin parantaa ilman huomattavia lisäresursseja, Narsakka jatkaa.

Hoivakodeissa elävät ikääntyneet ovat yhä monisairaampia ja huonokuntoisempia. Hoitajien rooli fyysisen aktiivisuuden edistämisessä onkin välttämätön, sillä ikääntyneet tarvitsevat tukea ollakseen fyysisesti aktiivisia arkisissa toimissaan.

Tutkimuksessa hoitajien roolia, toimintatapoja ja ajankäyttöä kehittämällä lisättiin ikääntyneiden fyysisiä aktiviteetteja. Tämä vaati olemassa olevien käytäntöjen kriittistä tarkastelua ja tietoisuuden lisäämistä fyysisen aktiivisuuden tärkeydestä. Oleellista muutokselle oli, että hoitajat osallistuivat itse kehittämään omaan työtään tutkimusnäyttöön pohjautuen yhdessä muiden ammattilaisten kanssa.

– Tällaisten prosessien avulla on mahdollista myös muuttaa nykyistä passivoivaa hoitokulttuuria. Lisäksi fyysisen aktiivisuuden edistämiseksi on tärkeää kehittää samanaikaisesti ympäristöä, Narsakka kertoo.

Ympäristön hyödyntäminen fyysisen aktiivisuuden edistämisessä on toistaiseksi ollut hoivakodeissa rajoittunutta. Niiden esteettömyys huomioidaan yhä paremmin, mutta fyysistä ympäristöä ei juurikaan hyödynnetä aktivoivana.

– Fyysisessä ympäristössä voisi olla monenlaista nähtävää ja tehtävää, joka saa liikkumaan. Näitä voisivat hyödyntää ikääntyneet itsenäisesti sekä ammattilaiset ja vierailijat yhdessä ikääntyneiden kanssa. Myös sosiaalisen ympäristön, kuten omaisten ja vapaaehtoisten osallistaminen, tarjoaa erilaisia mahdollisuuksia ikääntyneiden aktiivisuuden edistämiseen, Narsakka selittää.

Väitöstutkimuksessa kehitettiin kokonaisvaltainen malli, jota voidaan hyödyntää fyysisen aktiivisuuden edistämisessä. Malli tuo esiin hoitotyön, hoitokulttuurin, fyysisen ja sosiaalisen ympäristön sekä näiden kokonaisvaltaisen tarkastelun tärkeyden fyysisen aktiivisuuden edistämiseksi hoivakodeissa.

MSc, sairaanhoitaja (AMK) Noora Narsakka esittää väitöskirjansa Promoting the physical activity of older adults in institutional long-term care as nursing practice using the environment: a metaphorical model julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 30. tammikuuta kello 12 (Turun yliopisto, Educarium, Edu1-luentosali, Assistentinkatu 5).

Vastaväittäjänä on professori Sandra Zwakhalen (Maastrichtin yliopisto, Alankomaat) ja kustoksena professori Minna Stolt (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on hoitotiede.

Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteydellä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)