Turun yliopistossa tarkastettu väitöskirjatutkimus osoittaa, että raskaudenajan keskivaikea tai vaikea raudanpuuteanemia lisää riskiä ennenaikaiseen synnytykseen, sikiön kasvuhidastumaan ja synnytyksen jälkeisiin tulehduksiin sekä pidentää sairaalassaoloaikaa.

Väitöskirjatutkija, LL Lotta Kemppisen väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin, miten raskausajan raudanpuuteanemia vaikuttaa äidin ja vastasyntyneen ennusteeseen Suomessa.

Raskauden aikana kehossa tapahtuu useita muutoksia, jotka valmistavat äitiä synnytykseen. Näihin kuuluu verivolyymin kasvu ja hemoglobiinitason lievä lasku, joiden tiedetään kuvastavan elimistön normaalia sopeutumista raskauteen. Samalla raudantarve lisääntyy merkittävästi, mikä altistaa odottajan anemialle.

Raskausajan anemiasta puhutaan, kun hemoglobiiniarvo laskee raskausaikana alle 110 g/l. Maailman terveysjärjestö (WHO) arvioi, että lähes 40 prosenttia raskaana olevista naisista kärsii raskausajan anemiasta, jonka yleisin syy on raudanpuute. Suomessa lievästä raudanpuuteanemiasta kärsii arviolta noin 10–20 prosenttia odottajista ja keskivaikeasta tai vaikeasta noin viisi prosenttia. Anemiaa hoidetaan rautavalmisteilla joko suun kautta tai suonensisäisesti, ja vaikeissa tapauksissa voidaan tarvita verensiirtoa.

Kansainväliset tutkimukset ovat aiemmin liittäneet raskausajan anemian raskauden ja synnytyksen aikaisiin komplikaatioihin, kuten ennenaikaiseen synnytykseen, sikiön kasvuhidastumaan sekä synnytyksen aikaiseen runsaaseen verenvuotoon ja kohonneeseen keisarileikkausriskiin.

Kemppisen väitöstutkimuksen tavoitteena oli selvittää anemian yhteys äidin ja vastasyntyneen ennusteeseen Suomessa sekä ja tutkia, onko suonensisäinen rautahoito suun kautta annosteltavaa hoitoa tehokkaampi anemian korjaamisessa. Hän tarkasteli raskausajan anemian vaikutusta äidin psyykkiseen vointiin raskausaikana ja synnytyksen jälkeen sekä loppuraskauden anemian vaikutusta imetyksen kestoon.

Väitöskirjatutkimuksen tulosten mukaan odottajan keskivaikea tai vaikea anemia (hemoglobiini <100 g/l) lisäsi riskiä ennenaikaiseen synnytykseen ja sikiön kasvuhidastumaan. Lisäksi se lisäsi äidin riskiä synnytyksen jälkeisille tulehduksille ja pidensi sairaalassaoloaikaa synnytyksen jälkeen.

Sen sijaan anemia raskausaikana ei ollut yhteydessä äidin masennus- tai ahdistuneisuusoireisiin raskausaikana tai synnytyksen jälkeen, eikä se lyhentänyt imetyksen kestoa.

Hoitomuotojen vertailussa suonensisäinen rautahoito nosti hemoglobiiniarvoa suun kautta annosteltavaa rautahoitoa tehokkaammin, mutta vaikutus ei heijastunut äidin ja vastasyntyneen vointiin tai ennusteeseen.

– Raskausajan anemia koskettaa merkittävää osaa raskaana olevista naisista Suomessa huolimatta kattavasta neuvolan hemoglobiiniseulonnasta ja rautahoitosuosituksesta. Tutkimuksemme mukaan raskausajan keskivaikea ja vaikea anemia vaikuttaa merkittävästi äidin ja vastasyntyneen ennusteeseen myös Suomessa, Kemppinen kertoo.

Tutkija painottaakin oikea-aikaisen ja tarkoituksenmukaisen anemian hoidon tärkeyttä raskausaikana äidin ja vastasyntyneen ennusteen parantamiseksi. Suurimmalle osalle raudanpuuteanemiasta kärsivistä odottajista suun kautta annosteltu rauta on riittävä hoito.

Kemppinen esittää väitöskirjansa Iron Deficiency Anemia in Pregnancy – Effects on Maternal and Neonatal Outcomes julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 28. marraskuuta kello 12 (Turun yliopisto, Medisiina D, Alhopuro-luentosali, Kiinamyllynkatu 10).

Vastaväittäjänä on apulaisprofessori Vasilis Sitras (Oslon yliopisto, Norja) ja kustoksena professori Kaarin Mäkikallio (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on synnytys- ja naistentautioppi.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)