Tavallisen naisen elämää
Paula Havaste ei halua kirjoittaa itseään matalien aitojen yli
– Minua kiinnostaa tavallisten naisten elämä ja se millaiset mahdollisuudet naisilla on ollut eri aikoina. Nykyaikana on ihan sallittua käydä töissä ja kirjoittaa samalla kirjaa, mutta esimerkiksi 1600-luvulla naisten mahdollisuudet ovat olleet paljon rajatumpia, sanoo kirjailija Paula Havaste.
Elokuun puolivälissä ilmestyi Havasteen tuorein romaani Lauha. 1600-luvulle sijoittuva tarina kertoo laulamisen lahjan omaavasta Riinasta, joka ei kuitenkaan saa toteuttaa itseään täysin vapaasti.
– Minua ylipäätään kiehtoo ajatus siitä, että pitkään nainen nähtiin aina suhteessa mieheen. Nainen oli jonkun nainen, vaimo, sisko tai äiti, Havaste sanoo.
Lauha päättää Havasteen niin sanotun Nuijasota-sarjan, jossa aiemmin ovat ilmestyneet Laahus, Lieka ja Luode.
– Tykkään kirjoittaa pidempiä sarjoja, mutta toisaalta välillä on kiva vaihtaa teemoja tapahtumapaikkoja ja -aikoja. Tässä sarjassa yksi keskeinen ajatus oli, millaisena kotimaa koetaan aikana, jolloin valtiota ei vielä ole. Suomihan oli tuohon aikaan vain Ruotsin itäinen maakunta.
Turku on yksi Lauhan tapahtumapaikoista. Ruotsin valtakunnan suurimpiin kuuluva kaupunki näyttäytyy Riinalle valtavana.
– Turku oli kaupunki, jonka kautta ihmiset saivat viitteitä siitä, millaista muualla maailmassa on. Turku oli sen ajan suurkaupunki, Havaste muistuttaa.
Tarinan kannalta oli luontevaa, että Turku on tapahtumapaikkana, mutta kaupungista on muodostunut myös kirjailijalle itselleen tärkeä paikka, vaikka hän itse muualla asuukin.
– Osa lapsistani asuu nykyään Turussa. Turkuhan on edelleen varsin viehättävä kaupunki. Varsinkin jokirannassa on todella mukava kävellä.
Päivätyönsä muun muassa tutkijana ja tiedekeskus Heurekassa tehnyt Havaste aloitti kirjailijan uran vasta aikuisiällä. Kirjallisuuteen hänellä oli vahva ote jo ennen omien kirjojen kirjoittamista. Havaste on kirjallisuustieteen tohtori. Halu oppia vaikutti osaltaan myös siihen, miksi Havaste alkoi kirjoittaa historiallisia romaaneja.
– Serkkuni Jukka Kemppinen kerran kysyi minulta, miksi valitsin kaikkein vaikeimman romaanin lajin, eli historiallisen romaanin. Siinä pitää olla faktojen kanssa todella tarkkana. Syy on varmaan se, etten halua kirjoittaessakaan päästää itseäni helpolla. Laji on vaikea, mutta siinä riittää myös itselleni opittavaa, kertaa Havaste.
– Taustani vuoksi taas faktojen tarkistaminen ei ole vaivalloista. Se tulee tehtyä automaattisesti jo siinä vaiheessa, kun joku ajatus tulee mieleeni. Hahmoni ja tapahtumat ovat fiktiota, mutta yksityiskohtien pitää olla oikein, hän korostaa.
Ilkka Lappi