Pohjoismaiset ravitsemussuositukset 2023 ja Suomen kansalliset suositukset 2024 korostavat selvästi kasvispainotteista, kuitupitoista ja vähäsuolaista ruokavaliota. Näiden tavoitteiden saavuttaminen ei kuitenkaan ole yksinkertainen tehtävä – varsinkaan arjessa, jossa kiire, tottumukset ja tarjolla olevat vaihtoehdot ohjaavat ruokavalintoja.

Perinteinen suomalainen arkiruoka sisältää edelleen liian vähän kasviksia ja kuitua sekä liikaa suolaa, kovia rasvoja ja sokeria. Vaikka kasvipohjaisten ruokien suosio on kasvanut, erityisesti nuorten ja kaupunkilaisten keskuudessa, koko väestön tasolla ruokavalio laahaa yhä suosituksista jäljessä.

Erityistä huolta aiheuttaa myös makeisten, virvoitusjuomien ja muiden lisättyä sokeria sisältävien tuotteiden runsas käyttö. Ne muodostavat suuren osan monen arkipäivän energiansaannista ja usein vieläpä täysin huomaamatta.

Ravitsemustottumusten seuraukset eivät aina näy heti, mutta niiden vaikutukset kasaantuvat ajan myötä ja heijastuvat väestön terveydentilaan vuosikymmenten kuluessa. Ruokavalio, joka sisältää liian vähän kasviksia ja kuituja ja liikaa suolaa, kovaa rasvaa ja sokeria, altistaa monille pitkäaikaissairauksille – kuten tyypin 2 diabetekselle, sydän- ja verisuonisairauksille sekä ylipainoon liittyville ongelmille.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen FinRavinto -tutkimuksen mukaan, vain noin 14 prosenttia suomalaismiehistä ja 22 prosenttia naisista saavuttaa kasviksille, marjoille ja hedelmille asetetut päivittäiset suositukset. Kuitua saa riittävästi alle kolmannes väestöstä, ja lähes kaikkien aikuisten suolansaanti ylittää suositellun ylärajan. Näiden ravitsemustekijöiden yhteisvaikutukset eivät rajoitu vain yksilöiden hyvinvointiin, vaan heijastuvat koko terveydenhuoltojärjestelmään lisääntyvinä sairastavuus- ja hoitotarpeina tulevaisuudessa.

Lukuisat kotimaassa ja muissa maissa tehdyt tutkimukset osoittavat, että ruokavalion laatu on vahvasti yhteydessä yksilön sosioekonomiseen asemaan – erityisesti koulutustasoon, tulotasoon ja asuinalueeseen. Väestöryhmien välillä on havaittu merkittäviä eroja paitsi ruoka-ainevalinnoissa myös ravintoaineiden saannissa.

Alemmilla tulotasoilla ja matalammalla koulutustasolla elävien ruokavaliossa korostuvat usein hinnaltaan edulliset, prosessoidut ja ravintosisällöltään heikommat elintarvikkeet – kuten vaalea leipä, valmisateriat, lihajalosteet ja makeiset. Näissä ryhmissä myös kasvisten, hedelmien, täysjyväviljan ja laadukkaiden proteiinilähteiden kulutus jää selvästi alle suositusten. Tämä näkyy erityisesti kuidun, folaatin ja useiden vitamiinien riittämättömänä saantina.

Ruokavalio ei muodostu pelkästään yksilöllisistä valinnoista tai tietoisuudesta. Kyse on usein rakenteellisista tekijöistä, kuten ruoan hinnasta, saatavuudesta, ajankäytön rajoitteista sekä arjen jaksamisesta ja ruoanlaittotaitojen tasosta. Kun arjen resurssit ovat rajalliset, ruokavalinnat ohjautuvat kohti helposti saatavilla olevia ja nopeasti valmistuvia vaihtoehtoja – joiden ravitsemuksellinen laatu voi olla heikko.

Ruokavalion laatu muodostuu keskeiseksi osatekijäksi terveyserojen synnyssä ja syvenemisessä. Aliravitsemus ei Suomessa tarkoita kalorivajetta, vaan useimmiten energiatiheän mutta ravintoaineköyhän ruokavalion yleistymistä – ilmiö, joka painottuu juuri niihin ryhmiin, joissa sairastavuus ja elintapasairauksien riskit ovat jo ennestään korkeita.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)