Kasvatustieteiden maisteri Roosa Yli-Pietilän väitöstutkimus osoittaa, että luokanopettajat kokevat pääosin vahvaa ja pysyvää ammatillista toimijuutta, mikä edistää sekä opettajien että oppilaiden hyvinvointia. Opettajan ja luokkaryhmän hyvinvointi ei kuitenkaan voi jäädä yksin opettajan vastuulle, vaan se on koko kouluyhteisön tehtävä ja edellyttää myös laajempaa yhteiskunnallista keskustelua.

Yli-Pietilä tutki väitöstutkimuksessaan suomalaisten luokanopettajien ammatillisen toimijuuden kehittymistä sekä sen yhteyttä opettajien ja oppilaiden hyvinvointiin.

Tutkimuksen mukaan suomalaiset luokanopettajat kokevat vahvaa oppimisen mahdollistavaa toimijuutta. He kokevat haluavansa, pystyvänsä ja osaavansa joustavasti sekä yhteistoiminnallisesti muokata opetusta ja oppimisympäristöjä sopiviksi jokaiselle oppilaalle. Lisäksi he pyrkivät kehittymään ammatillisesti ja reflektoivat omaa ajatteluaan ja toimintaansa opettajina.

Yli-Pietilä analysoi toimijuuden kokemusta rakenneyhtälömallinnuksen avulla kahden pitkittäisen kyselyaineiston pohjalta. Ensimmäinen aineisto kerättiin vuosina 2011 ja 2016, ja siihen osallistui 815 luokanopettajaa. Toinen aineisto kerättiin vuosina 2017–19, ja siihen vastasi 1 920 luokanopettajaa sekä 1 893 oppilasta (4. luokka).

Pitkittäiset analyysit osoittivat, että luokanopettajat kokevat vahvaa ammatillista toimijuutta ja vain harva kokee suuria muutoksia toimijuuden kokemuksessa. Yli-Pietilä tunnisti tutkimuksessa neljä toimijuuden kehityskulkua kuvaavaa profiilia: vahva ja pysyvä toimijuus, kohtalaisen vahva toimijuus, nouseva toimijuus ja laskeva toimijuus.

– Suurin osa opettajista kuuluivat vahvan ja pysyvän toimijuuden profiiliin, noin neljäsosa kohtuullisen vahvan toimijuuden profiiliin ja vain hyvin pieni osa nousevan tai laskevan toimijuuden profiiliin. Luokanopettajien ammatillisen toimijuuden kokemus näyttää myös vahvistuvan hieman työkokemuksen karttumisen myötä, Yli-Pietilä kertoo tiedotteessa.

Yli-Pietilä tarkasteli myös toimijuuden kokemuksen yhteyttä opettajan omaan hyvinvointiin ja luokan oppilaiden hyvinvointiin.

– Vahva ammatillisen toimijuuden kokemus näyttää suojaavan opettajia riittämättömyyden tunteilta, jotka voivat ilmetä esimerkiksi opettajan kokemuksina riittämättömistä keinoista selvittää haastavia vuorovaikutustilanteita oppilaiden kanssa tai tunteina epäonnistumisesta omassa työssä, Yli-Pietilä sanoo.

Riittämättömyyden tunteiden lisäksi Yli-Pietilä tarkasteli tutkimuksessa myös kyynistymistä ja uupumusasteista väsymystä työuupumuksen oireina.

– Opettajat kokivat merkittävästi enemmän kaikkia näitä työuupumuksen oireita, mikäli he kuuluivat matalamman toimijuuden profiileihin, Yli-Pietilä jatkaa.

Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin myös ensimmäistä kertaa opettajan ammatillisen toimijuuden yhteyttä työssä kuormittumisen itse- ja yhteissäätelyyn sekä oppilasryhmän hyvinvointiin. Luokanopettajan vahva ja pysyvä toimijuuden kokemus oli yhteydessä erityisesti työyhteisön kykyyn käsitellä ja ratkaista kuormittavia tilanteita sekä opettajan kykyyn säädellä omaa työtahtiaan ja rajata työtehtäviään.

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että uupumus voi levitä helposti oppilaiden ja opettajien välillä.

Väitöstutkimuksessa oppilasryhmässä levinnyt uupumus näyttäytyi erityisenä haasteena opettajan ammatilliselle toimijuudelle.

– Väitöstutkimuksen havainnot osoittavat, että opettajan ammatillinen toimijuus ja hyvinvointi kytkeytyvät vahvasti toisiinsa. Opettajan vahva ammatillisen toimijuuden kokemus suojaa ja tukee opettajan ja oppilaiden hyvinvointia, mutta vaatii rinnalleen myös kouluyhteisön tukevia toimintatapoja ja rakenteita, Yli-Pietilä painottaa.

Yli-Pietilä kertoo, että opettajan ammatillisen toimijuuden tukeminen, esimerkiksi järjestämällä mahdollisuuksia opettajan omalle oppimiselle ja ammatilliselle kehittymiselle, on yksi tapa edistää luokkayhteisön hyvinvointia.

– Tämän lisäksi tarvitaan kuitenkin laajempaa yhteiskunnallista keskustelua koulutuksen järjestämisestä ja opettajan työnkuvasta: kuinka voisimme luoda lisää kouluyhteisön rakenteita ja toimintatapoja, jotka mahdollistavat työn ja oppimisen kuormittavuudesta keskustelemisen sekä yhteisten ratkaisujen etsimisen? Yli-Pietilä pohtii.

Yli-Pietilän kasvatustieteen alaan kuuluva väitöskirja Teacher’s Professional Agency and Well-being in the Classroom tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa perjantaina 17. tammikuuta.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)