Ei ole tavatonta, että poliittisen ryhmän sisällä nahistellaan. Epätavallisempaa on, että nahistelu nousee julkisen huomion kohteeksi. Tänä vuonna julkisia nahistelua on nähty Turun seudulla eri instansseissa harvinaisen paljon.

Vasemmistoliitossa sisäinen rähinä on jatkunut Turun kaupunginvaltuustossa jo vuosien ajan. Enää rähinä ei ole edes sisäinen, sillä valtuutetut Johannes Yrttiaho ja Elina Sandelin potkaistiin ulos valtuustoryhmästä eikä heitä ole hyväksytty takaisin. Tapahtumasarjan kliimaksina Yrttiaho – joka nousi puoleensa kansanedustajaksi, kun Li Andersson valittiin Euroopan parlamenttiin – ja Sandelin jätettiin ulos kuntavaalilistalta. Se tarkoitti, että skisma laajentui valtuustoryhmästä Turun Vasemmistoliiton kunnallistoimikuntaan, joka vastaa ehdokasasettelusta.

Päätöksen seurauksena 11 jo ehdokkaaksi nimettyä päätti jättäytyä pois listalta. Ehdokasasettelusta valitettiin puoluejohtoon vailla toivottua tulosta. Käräjilläkin on uhattu. Puolueen puheenjohtaja Minja Koskelaa on syytetty esteelliseksi, koska hänen tiedetään seurustelevan kaupunginvaltuutettu, kansanedustaja Timo Furuholmin kanssa, joten konstit ovat monet.

Henry Toivari potkaistiin hetkeksi ulos kaupunginvaltuuston demariryhmästä. Toivari tosin palasi ryhmään mutta henkilösuhteet tuskin ovat kunnossa. Ryhmän puheenjohtaja Taru Pätäri paloi loppuun riitelyn keskellä. Hän jätti pestin ja koko valtuuston.

Toivari on ehdolla myös kevään vaaleissa. Ilmeistä silti on, että ryhmässä valtaa aiemmin käyttäneet konkarimiehet eivät ole täysin samalla aaltopituudella nuorempien naisvaltuutettujen kanssa. Tuskin ovat jatkossakaan.

Kokoomuksessa näkyvä eripura koskee Varsinais-Suomen hyvinvointialueen (Varha) päätöksentekoa. Varsinais-Suomen Kokoomus eli puolueen piirijärjestö on kunnostautunut julkisissa kannanotoissa, joissa on vaadittu aluehallituksen puheenjohtajiston vuosipalkkion kutistamista ja luottamustehtävien määrän vähentämistä.

Piikkien kohteena on ollut erityisesti aluehallituksen puheenjohtaja Sanna Vauranoja (kok.). Mistä kritiikki kumpuaa? Sote eli sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus on vaikea pala kokoomukselle. Hyvinvointialueet eivät ole kokoomuksen aikaansaannos mutta puolueella on suurin ryhmä aluevaltuustossa. Hyvinvointialueet ovat jättiläisiä, jotka nielevät rahaa koko ajan enemmän ilman että siihen pystytään nopeasti vaikuttamaan. Se tehtävä lankeaa nyt kokoomukselle eikä se miellytä kaikkia. Laiva kääntyy hitaasti eikä se ole vielä kääntynyt. On tosin jo merkkejä siitä, että väärällä kurssilla kulkeminen (alijäämän kasvaminen) olisi pysäytetty mutta ei vielä siitä, että kurssia oli oikaistu (alijäämän pienentäminen).

Mutta miksi kritiikki kohdistuu puheenjohtajaan, omaan päättäjään, jota muut kiittelevät yhteistyökyvystä? Ehkä juuri siksi. Kritiikkinä on ollut, etteivät kokoomuslaiset linjaukset ole näkyneet tarpeeksi päätöksenteossa. Kokoomuksella on suurin ryhmä aluevaltuustossa mutta ei missään mielessä määräävää asemaa, joten sanelulla asiat eivät etene. Yhteistyötä on tehtävä ja kompromisseja sorvattava. Tehtävä lankeaa aluehallitukselle.

Pääottelu on käyty piirin ja vaaleilla valittujen Varhan kokoomuslaisten välillä mutta myös valtuutettujen välillä. Piirissä on ollut halua syrjäyttää Vauranoja mutta myös aluevaltuustoryhmässä on oppositiovoimia. Edes koeäänestykseen asti ei ole edetty, joten kapina on jäänyt piippuun. Ristivetoa on silti ollut, rajunlaisesti.

Kaarinalaisuuskin saattaa ärsyttää, ainakin turkulaisia, sillä myös toinen varapuheenjohtaja Niina Alho (sd.) on Kaarinasta.

Myös piirin sisällä porisee, sillä Mikko Aaltonen haastoi Anna-Leena Yli-Jaman taistossa piirin puheenjohtajuudesta, mutta hävisi äänin 53–45. Yli-Jaman valinta jatkokaudelle ei kuitenkaan ollut läpihuutojuttu.

Kuplii siellä ja kuplii täällä, mikä kielii siitä, että tyytymättömyyttä on ilmassa – monenlaista erilaista tyytymättömyyttä, joka kohdistuu eri asioihin ja eri ihmisiin.

Kiistat voivat johtua aatteellisista eroavaisuuksista. Ne voivat johtua erilaisista alueellisista intresseistä, etenkin Varhan kaltaisessa organisaatiossa, mutta ennen muuta ne johtuvat usein henkilökohtaisista ambitioista. Pyrkyryys kuuluu politiikkaan. Halutaan käyttää valtaa ja sitä pääsee käyttämään johtotehtävissä. Siksi halutaan kalifiksi kalifin paikalle. Aikaisempi kalifi on syrjäytettävä.

Suuri yleisö näkee puolueet monoliitteinä ja puolueen edustajat toistensa ylimpinä ystävinä. Usein on kuitenkin niin, että saman ryhmän jäsen on pahin kilpailija, sillä hän kamppailee samoista äänistä. Liittolaisia ollaan ennen kaikkea asiakysymyksissä mutta ollaanko muuten? Ei ainakaan aina.

– Raskaimpia ovat omat, kuten eräs tunnettu päättäjä arvioi.

Lasse Virtanen