Ei ole toki poliittisesti korrektia puhua tällaisesta, mutta nyt, kun nykyinen pormestarisopimus ei enää kahlitse omaa vapauttani tuoda näkemystäni esiin ilman kyräilyä, on hyvä hetki kertoa muutama fakta ja jokunen mielipidekin aiheesta.

Turun kaupunginvaltuustoon äänestetään neljän vuoden välein 67 valtuutettua päättämään kaupungin asioista. Kun lähdin politiikkaan neljä vuotta sitten, minulla oli vahva tahtotila vaikuttaa asioihin ja naiivi kuvitelma, että kuntapolitiikassa se olisi mahdollista. Olin väärässä. Mikään tähän asti kokemani ei ole todistanut muuta kuin sen, että Turun päätöksenteon kannalta valtuutetuilla ei ole valtaa eikä virkaa.

Valtuustopalkkio on alle kahden tunnin kokouksesta 180 euroa, yli kahden mutta alle kolmen tunnin kokouksesta 270 euroa ja yli kolmen tunnin kokouksesta 360 euroa. Jos valtuutettu poistuu kokouksesta kesken, hänelle maksetaan silti täysi palkkio koko kokouksen ajalta. Myös hänen tilalleen tuleva varavaltuutettu saa täyden korvauksen eli joka kokouksessa maksetaan siis tuplapalkkioita. Valtuustopalkkioista maksetaan puolueveroa eli kierrättämällä useampaa valtuutettua ja varavaltuutettua, puolue saa kerättyä enemmän puolueveroa oman toimintansa pyörittämiseen.

Tähän päälle tulee toki myös minkälie pormestariston, puheenjohtajiston ja muiden prameiden titteleiden korotetut palkkiot. Siitä voi kukin laskea, kuinka hävyttömän hintaisesta puuhakerhosta on kysymys.

Valtuusto on lähinnä pakollinen muodollisuus kaupungin päätöksenteossa, todellinen valta on keskitetty pienen porukan kabinetteihin. Jos valtuustosalissa on eri mieltä ja haluaa äänestää ennalta päätettyä vastaan, alkaa hienovarainen vihjailu ja kuiskuttelu, onko puolue kenties rikkomassa pormestarisopimusta.

Näin kuitenkin pidetään huolta, että riittävä osa puolueista korrektisti ilmaistuna “suostutellaan” jo valtuustosalin ulkopuolella äänestämään halutulla tavalla. Salissa kuultavat puheet ovat yhtä tyhjän kanssa, eikä pöntössä puhumisella ole muuta kuin symbolinen merkitys.

Minuakin on useamman kerran muistutettu, että tekemäni aloitteet tai pitämäni puheenvuorot ovat olleet muka pormestarisopimuksen vastaisia. Sanan- ja mielipiteenvapaus ovat paitsi ihmisoikeuksia myös toimivan demokratian kulmakivi. Valtuutetuilla on oikeus tehdä aloitteita sekä palautus- ja muutosesityksiä. Jos olisin tiennyt, että pormestarisopimuksen tarkoitus on siirtää valta yhä harvempien käsiin, en olisi laittanut nimeäni moiseen paperiin.

Demokratian rapautuminen alkaa siitä, kun poliitikot unohtavat, että demokratiassa kansa on ylin päättävä elin.

Alice Girs (ps.), kaupunginvaltuutettu