Vuosittain noin 95 000 julkisen alan työntekijää joutuu vähintään kymmenen päivää kestävälle sairauslomalle työstä. Mielenterveyden häiriöt ovat ohittaneet tuki- ja liikuntaelinsairaudet yleisimpänä sairauspoissaolojen syynä. Erityisesti ahdistuneisuushäiriöistä johtuvat sairauspoissaolot ovat yleistyneet voimakkaasti jo pidemmän aikaa.

Mielialahäiriöistä masennus on ollut pitkään yleisin yksittäinen Kela-korvatun sairauspoissaolon diagnoosi julkisella alalla. Ahdistuneisuushäiriöt ovat kuitenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana nousseet yleisimmäksi vähintään kymmenen päivää kestäneen sairauspoissaolon syyksi.

Erityisesti nuoret työntekijät ja sote-alan sekä varhaiskasvatuksen ammateissa toimivat kärsivät ahdistuneisuushäiriöstä. Tiedot käyvät ilmi Kevan tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin Kelan korvaamia, kymmenen päivää tai pidempään kestäneitä sairauspoissaoloja kunta-alan ja valtion vakuutetuilla vuosina 2013–22.

Ahdistuneisuushäiriön esiintyvyyden (vähintään kymmenen päivää sairastaneiden osuus työeläkevakuutetuista) nousu alkoi jo selvästi ennen koronapandemiaa, heti kymmenvuotisen tarkastelujakson alussa, ja on lähes nelinkertaistunut tänä aikana. Ahdistuneisuushäiriön osuus kaikista ensisijaisista sairauspoissaolodiagnooseista oli vuonna 2013 noin 2,2 prosenttia ja vuonna 2022 jo 7,6 prosenttia.

Nousu on ollut voimakasta kaikilla, mutta erityisesti nuorimmilla ikäryhmillä: alle 30-vuotiailla ahdistuneisuushäiriön esiintyvyys on yli viisinkertaistunut ja oli vuonna 2022 jo yli kaksi prosenttia.

Ahdistuneisuushäiriö oli tuolloin yleisintä sosiaalialan ohjaajilla ja lähihoitajilla, sosiaalityöntekijöillä, henkilökohtaisilla avustajilla, varhaiskasvatuksen opettajilla ja terveydenhoitajilla. Harvinaisin häiriö oli pelastajilla, upseereilla ja aliupseereilla, lääkäreillä, kiinteistöhuollon työntekijöillä ja keittiötyöntekijöillä.

Myös vakavat stressireaktiot ja unihäiriöt ovat yleistyneet huomattavasti kaikissa ikäryhmissä, ja näidenkin kohdalla kehitys on alkanut jo ennen koronapandemiaa, kasvun kiihtyessä pandemian aikana.

Vakavia stressireaktioita esiintyy eniten keski-ikäisillä, unihäiriöitä melko lailla saman verran kaikissa ikäryhmissä.

– Ahdistuneisuushäiriön yleistyminen on ollut näkyvissä Kelan tilastotutkimuksissa, mutta nyt saimme ensi kertaa näkymää julkisen sektorin työntekijöiden Kela-korvattuihin sairauspoissaoloihin ja pystyimme tarkentamaan ikä- ja ammattiryhmän tasolla yleisimpien diagnoosien kehityskulkuja, kertoo tilastoanalyytikko Petra Sohlman tiedotteessa.

– Ahdistuneisuushäiriöiden, vakavien stressireaktioiden ja unihäiriöiden yleistyminen on ehdottomasti asia, johon on kiinnitettävä huomiota paitsi työkyvyttömyystutkimuksen, myös lääketieteen ammattilaisten ja työnantajien puolelta. Trendi on ollut pitkäkestoinen, ja alkanut jo selvästi ennen koronapandemiaa. Pandemian vaikutukset muihin sairauspoissaoloihin ovat laajalti vielä selvittämättä, eivätkä syy-seuraussuhteet välttämättä ole itsestään selviä, Sohlman jatkaa.

Johtajaylilääkäri Tuula Metsä toteaa, että tällä hetkellä ahdistuneisuushäiriöiden ylitunnistaminen tuntuisi olevan suurempi ongelma kuin niiden tunnistamatta jääminen.

– Mielenterveysongelmiin liittyvä stigma on vähentynyt, ja hoitoon hakeudutaan entistä herkemmin. Normaaliin elämään kuuluville negatiivisille tunteille annetaan liian helposti häiriödiagnoosi. Jo ennen koronapandemiaa alkanut älylaitteiden ja sosiaalisen median käytön huomattava kasvu näyttäytyy merkittävänä taustatekijänä ahdistuneisuusoireiden lisääntymisessä. Kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta on koko ajan vähemmän, ja somen ulkonäkökeskeisyys ja peukutukset haastavat itsetuntoa, Tuula Metsä sanoo.

Sairausmäärien jyrkästä kasvusta huolimatta ahdistuneisuushäiriöt, unihäiriöt ja stressireaktiot eivät ole vieneet ihmisiä samoissa määrin työkyvyttömyyseläkkeelle. Ahdistuneisuushäiriön eläkealkavuus on kyllä noussut viimeisten kymmenen vuoden aikana, mutta työkyvyttömyyseläkkeiden kohdalla ahdistuneisuushäiriöön yhdistyy useimmiten masennus tai muu mielenterveyden häiriö.

Kelan korvaamilla mielenterveysperusteisilla sairauspäivärahoilla olleista toistuvaa masennusta ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavat joutuvat useimmiten työkyvyttömyyseläkkeelle, kun tarkastellaan sairastaneiden yleisimpiä diagnooseja. Ahdistuneisuushäiriö tai stressireaktiot ovat paljon harvemmin olleet ensisijaisena diagnoosina juuri ennen työkyvyttömyyseläkettä.

– Mielenterveyssyistä haettujen työkyvyttömyyseläkkeiden hylkäysprosentissa on nähtävissä selvää kasvua. Suurin yksittäinen syy hylkäyksille on se, että sairausperuste ei täyty, toisin sanoen mielenterveyden häiriötä ei nähdä vakuutuslääketieteen näkökulmasta riittävän vakavina. Taustalla ovat usein myös puutteelliset hoito- ja kuntoutusyritykset, Tuula Metsä toteaa.

Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ovat perinteisesti olleet paitsi yleisin työkyvyttömyyden, myös pidempien sairauslomien syy julkisella alalla. Aivan viime vuosina mielenterveyden häiriöt ovat kuitenkin ohittaneet tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä sairastaneiden henkilöiden että korvattujen sairauspäivien määrässä. Tähän on vaikuttanut sekä tule-sairauksien esiintyvyyden selvä väheneminen että mielenterveyden häiriöiden esiintyvyyden kasvu.

Vuonna 2022 vähintään kymmenen päivää kestäneitä sairauspoissaolojaksoja oli noin 95 000 julkisen alan työntekijällä, mikä on noin 16 prosenttia Kevan vakuutetuista. Mielenterveysperusteisia, vähintään kymmenen päivän poissaoloja oli 5,4 prosentilla vakuutetuista (33 000 työntekijää), tules-perusteisia 4,6 prosentilla (28 000 työntekijää). Sairauspäiviä korvattiin tuolloin lähes neljä miljoonaa, ja niiden kustannukset olivat lähes 250 miljoonaa euroa.

Sairauspäivien määrässä mitattuna masennusperusteisia sairauspoissaoloja on edelleen eniten, koska nämä jaksot ovat muita mielenterveysperusteisia sairausjaksoja pidempiä. Ahdistuneisuusdiagnoosilla myönnetyn sairausloman pituus oli keskimäärin 39 päivää, kun masennuksen ja toistuvan masennuksen osalta keskimääräiset sairauspoissaolojen kestot olivat 49 ja 58 päivää.

Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat selvästi vähentyneet Kela-korvattujen poissaolojen näkökulmasta: esimerkiksi selkäsäryn yleisyys on kymmenessä vuodessa vähentynyt kolmanneksella ja hartianseudun pehmytkudossairauksien yleisyys puolittunut.

Mielenterveys- ja tules-perusteisten, vähintään kymmenen päivää kestäneiden sairauspoissaolojen esiintyvyys vaihtelee ammattiryhmittäin suuresti. Ammattiryhmien väliset erot säilyvät myös ikäryhmittäin tarkastellessa. Tule-sairaudet ovat keskittyneet voimakkaammin tiettyihin ammatti- ja ikäryhmiin, kun mielenterveyshäiriöt ovat tasaisemmin jakautuneet.

Mielenterveysperusteiset poissaolot ovat yleisimpiä lähihoitajilla, sosiaalialan ohjaajilla ja sosiaalityöntekijöillä, sairaanhoitajilla ja varhaiskasvatuksen opettajilla.

Mielenterveyden häiriöt ovat yleistyneet kaikissa julkisen alan ammattiryhmissä, viimeisimmän kymmenen vuoden aikana eniten hallinnon ja elinkeinojen erityisasiantuntijoilla, tilintarkastajilla ja laskentatoimen asiantuntijoilla, joilla yleisyys on tarkastelujaksolla ollut keskimääräistä matalampaa.

Tules-perusteiset vähintään kymmenen päivän pituiset sairauspoissaolot taas ovat yleisimpiä siivoojilla, sairaala- ja laitosapulaisilla, avustavilla keittiötyöntekijöillä ja lähihoitajilla. Niiden esiintyvyys on vähentynyt kaikissa ammattiryhmissä. Suurin vähenemä on kymmenen vuoden aikana ollut upseereilla ja aliupseereilla sekä psykologeilla ja lääkäreillä.

Kevan tutkimuksessa tarkasteltiin julkisen alan työntekijöiden Kela-korvattuja, vähintään kymmenen päivää tai pidempään kestäneitä sairauspoissaoloja ja selvitettiin eri sairauksien, erityisesti mielenterveyden häiriöiden, esiintyvyyttä ja niissä tapahtuneita muutoksia.

Tarkasteltavana oli kymmenen vuoden jakso, vuodet 2013–22, ja vuosittain noin 600 000 kunta-alan ja valtion eläkevakuutettua työntekijää.

Tarkastelussa keskityttiin tuomaan esille jo ennen koronapandemiaa alkaneita kehityskulkuja sekä sen aikana tapahtuneita muutoksia sairastamisen yleisyydessä.

Tutkimus on tuotettu osana Kestävää työelämää -hanketta (2022–24). Hanke on saanut valtionavustusta EU:n elpymis- ja palautumistukivälineestä rahoitettavasta Suomen kestävän kasvun ohjelmasta.

Keva on Suomen suurin työeläkevakuuttaja. Keva huolehtii julkisen sektorin eli kunta-alan, hyvinvointialueiden, valtion, evankelis-luterilaisen kirkon, Kelan ja Suomen Pankin työntekijöiden eläkeasioista. Kevalla on yli 1,3 miljoonaa henkilöasiakasta. Kunta-alan tulevaisuuden eläkkeitä turvataan muun muassa sijoitustoiminnalla, ja sijoitusten markkina-arvo oli vuoden 2023 lopussa 65,7 miljardia euroa. Organisaation virallinen nimi on Keva. Kuntien eläkevakuutus -nimestä luovuttiin vuonna 2011.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)