Turun Taiteen talolla joulukuun alkupuolella vammaisten päivän kunniaksi järjestetyillä Dida-kulttuurifestivaaleilla nähtiin erilaista taidetta eri muodoissaan elokuvataiteesta tanssiin ja lavarunouteen.

Tanssin taianomainen maailma avautui yleisölle muun muassa Turussa vuonna 2002 vammaisten taiteilijoiden perustaman Taikatanssi-ryhmän kautta.

– Meidän tanssiryhmässä on hyvin eri tavalla liikkuvia ihmisiä. Kaikki ihmiset voivat tanssia, ja tanssi kuuluu kaikille, Taikatanssi-ryhmän Dance Ability -ohjaaja Antti Virta kertoo.

Taikatanssi-ryhmä kokoontuu Turussa Ruusukorttelin liikuntasalissa keskiviikkoisin kello 18—19.30.

– Sinne kaikki ovat tervetulleita, liikkuu sitten miten tahansa. Ryhmässämme on mukana myös hitaasti liikkuvia ihmisiä, ja kaikki otetaan huomioon oman toimintakyvyn mukaisesti. Kaikilla on mahdollisuus liikkua ja tanssia siellä. Emme sulje ketään pois, Virta lisää.

Virta on tanssinut vuodesta 2008 lähtien. Hän sairastaa hitaasti etenevää lihassairautta, joka hankaloittaa hieman liikuntakykyä.

– Sairauteni näkyy liikkuessa enemmän ja enemmän, mutta ihmiset ovat minulle todella avuliaita esimerkiksi kadulla, jos tasapaino pettää. Minulla on todella positiivinen kuva ihmisistä, ja että he huomioivat minua hyvällä tavalla, hän kiittää.

Tanssi on Virralle tärkeää, ja hän saa siitä paljon iloa elämäänsä.

– Kaikki lähtee omasta kehosta liikkeelle, ja tanssi virkistää todella paljon, kun antautuu liikkeelle, hän kuvailee.

Virta kertoo tanssin kautta päässeensä myös matkustamaan.

– Tanssi antaa paljon erilaisia mahdollisuuksia ja kokemuksia todella laajalla skaalalla. Olen tavannut todella mielenkiintoisia ihmisiä tanssitapahtumissa. Olen käynyt tanssin myötä esiintymässä esimerkiksi Islannissa, Puolassa ja Itävallassa. Ryhmän kanssa olemme esiintyneet myös Virossa.

Virta toteaa liikunnan olevan hyväksi lisäksi sen vuoksi, jotta se oma toimintakyky säilyy.

– Lihassairaiden ihmisten välillä on paljon eroja fyysisessä toimintakyvyssä. Oma sairauteni on hitaasti etenevä, ja pystyn liikkumaan lyhyitä matkoja kävellen, Virta kertoo.

Tänä vuonna Turussa järjestetty Dida-festivaali (Disability Day Art & Action) tuo esille vammaisten taitelijoiden taidetta tasavertaisena taiteen tekemisenä. Tapahtumaa järjestävät Kynnys ry, Tukilinja-säätiö, Kulttuuria kaikille -palvelu ja Kulttuuriyhdistys Suomen Eucrea ry.

– Haluamme edistää vammaisten omista intresseistä syntyvää taidetta. Lähtökohtaisesti ei riitä, että puuhastellaan hyvän mielen vuoksi. Haluamme tuoda vammaiseksi itsensä identifioivat taiteilijat esiin tasavertaisina taiteenkentän kovasta kilpailuvaatimustasosta huolimatta, kertoo Kynnys ry:n kulttuurisihteeri ja DiDan tuottaja Taru Perälä.

Perälän mukaan haasteita ovat muun muassa vammaistaiteilijoiden palkkaus, työllisyys ja koulutuspolkujen yhdenvertaistaminen.

Toinen tapahtuman tuottajista, seinäjokinen Satu Kankaanpää, on viittomakielinen runoilija.

– Didassa yhteisöllisyys on ollut aivan mahtavaa, ja jokainen on saanut tuoda sitä omaa taidetta esille. Valtaväestö ei näe viittomakielisiä tai muita vammaisia taiteilijoita, ja itse olen päässyt tätä kautta esille. Ja näin muutkin ihmiset pääsevät näkemään vammaisten tekemään taidetta ja rikkomaan niitä stereotypioita, Kankaanpää toteaa.

Marianne Rovio