Ruotsin vanhainkodeissa 1960- ja 70 -luvuilla työskennellyt ja Turussa pitkän kirjastouran lastenkirjastonhoitajana tehnyt Orvokki Saksa on ollut eläkkeellä 20 vuotta. Kirjastossa lasten parissa on täydellisestä ”anti-julare” -henkilöstä – joka ei hyväksynyt koko juhlaa – sukeutunut todellinen jouluihminen. Miten ihmeessä?

– Nuoresta saakka vastustin kaikkea mikä on valtavirtaa, ja sellaiseksi joulukin oli muuttumassa, kaupalliseksi hössötykseksi. Asenteeni pehmenivät ihaillessani jouluvaloja Vasaparkenin ympärillä olevien vanhojen kivitalojen ikkunoissa. Niin kauniita kynttelikköjä ei ollut vielä Suomessa, kertoo Saksa.

– Taisin myöhemmin edesauttaa joulukynttelikköperinteen leviämistä työpaikalleni kirjastoon.

Pariisin ja Tukholman sydämensä kaupungeiksi ilmoittava Saksa muistelee täydellistä jouluelämystään Tukholman vanhan kaupungin illassa, jossa hän hiljaisessa lumisateessa ja kirkonkellojen soidessa kuuli Jussi Björlingin laulavan vavahduttavan O Helga Natt.

– Toin Ruotsista mukanani jouluvalojen ihailun ja erinomaisen jouluglögireseptin, mutta Tanskasta lähti vauhtiin elämänura. Opin että lastenkirjastotoiminta tukeutuu enemmän leikkiin kuin opettamiseen ja oppimiseen ja sen, että kirpparitavarat ja kekseliäisyys ovat kaiken a ja o. Ajatukset opettajanurasta haihtuivat kun pidäkkeetön tanskalaisuus, asiakaslähtöisyys ja yhteisöllisyys saivat mielikuvituksen lentoon. Ja sitten olinkin 30 vuotta kutsumusammatissani.

Saksa toivoo, että ihmisillä olisi enemmän itsensä hyväksymistä ja uskallusta elää.

– Mitä enemmän ihmisten ja sukupolvien välille syntyy etäisyyttä, sen enemmän taistelen sitä vastaan, sanoo maailmanparannushenkinen jouluihminen, joka on aina ollut aktiivinen monella elämänalalla, niin yhdistyksissä kuin yhteisöissä.

– Ammatti kai aikaansai sen, että joulu alkoi tulla vastaan ihan joka suunnalta ja meni suorastaan ihon alle. Matkoilla ja kirppareilla on pitkin vuotta yhtä ja toista sellaista, joka tuo saajalleen iloa jouluna ja muulloinkin. Vastavuoroisuutta en koskaan ajattele, saajan ilo on antaja ilo.

Kyntteliköt ja glögi astuvat kuvaan joulun tienoilla, mutta joulua on pohjustettu jo syyskesän marjametsässä.

– Marjastusaikaan poimitaan puolukat, joista survotaan ja sokeroidaan purkkikaupalla rårörd lingon eli raakahilloa ruotsalaisreseptillä. Jos ystävä on joulun aikaan sairaana, tontut kyllä hiippailevat tuomaan hillolahjan kotiovelle.

Työvuosina hillopurkit ilahduttivat työtovereita ja glögimaistajaiset toivat joulun tuntua työyhteisöön. Eläkevuosina Orvokki Saksan kiertotaloushenkiseen kotiin syntyi glögikirppistapahtuma. Joulu rakentuu kodin pihamaalle ja sisälle kirjastovuosien näyttelynpystytysinnolla ja -taidoilla.

Pihalla on taloyhtiön lasten ihailtavana metsän eläinten joulumaa. Sisällä tapaavat uudet ja vanhat ystävät. 30–40 henkeä pistäytyy päivän aikana vaihtamassa kuulumisia ja toivottamassa hyvää joulua.

Jouluihminen rakentaa kaarisiltaa ihmisten välille, antaa tukensa sille, mikä on elämässä tärkeää: kohtaamisille ja yhteisöllisyydelle.

Merja Marjamäki