Soitinkeksijä, urkuri, säveltäjä, scifikirjailija…. Juhani Pohjanmies (1893–59) ehti tehdä elämänsä aikana paljon. Vastikään Sibelius-museossa avautunut näyttely Urkuja, kanteleita ja vähän scifiä – J. Pohjanmies valottaa Pohjanmiehen monipuolista elämää.

– Halusin saada esille hieman harvinaisempia soittimia. Meillä oli omasta takaa Pohjanmiehen kehittämiä soittimia, joten niiden ympärille oli helppo lähteä näyttelyä suunnittelemaan. Tämä osui ajankohdallisestikin hyvin, kun Pohjanniemen tyttären Hannele Pohjanmiehen kirjoittama elämäkerta ilmestyi aiemmin tänä vuonna, kertoo Sibelius-museon näyttelyamanuenssi Ilona Vanhakartano.

Pohjanmies kehitteli elämänsä aikana lukuisia soittimia. Hänen aivoitustensa tuloksena syntyivät muun muassa pianokantele, klavikordi, erilaisia koulusoittimia ja sähköurkuja. Sibelius-museon näyttelyssä on esillä viitisentoista Pohjanmiehen kehittelemää soitinta.

– Sibelius-museo on 1970-luvulta saanut Pohjanniemen soittimia lahjoituksina. Kaikki nyt esillä olevat soittimet ovat museon omasta kokoelmasta, Vanhakartano kertoo.

Pelkästään soittimiin Pohjanmies-näyttely ei keskity. Pohjanmies oli myös muun muassa tuottelias säveltäjä, musiikinopettaja ja taidemaalari. Hän myös kirjoitti 1940-luvulla kaksi nuorille suunnattua scifi-romaania. Pohjanmiehen eri puolet pääsevät esille näyttelyssä.

– Esillä on vähän kaikkea hänen tuotteliaisuutensa puolia. Nähtävillä on esimerkiksi nämä hänen scifi-kirjansa.

Tunnetuimmat Pohjanmiehen teokset ovat luultavasti hänen säveltämänsä joululaulut sekä Kuubalainen serenadi, jonka hän sävelsi 1930 salanimellä. Vanhakartano nostaa hänen merkityksensä soitinkehityksen saralla kuitenkin erittäin tärkeäksi osaksi Pohjanmiehen perintöä.

– Hän oli ensimmäisiä, jotka alkoivat tuoda sähköä soittimiin. Hän työskenteli pitkään urkutehtaalla ja kehitti soittimia. On pitkälti hänen ansiotaan, että suomalainen urkurakennus pysyi 1930–50-luvuilla ajan tasalla.

Pohjanmies oli monessa mukana elämänsä aikana, mutta suurelle yleisölle ja jälkipolville hänen nimensä on jäänyt suhteellisen tuntemattomaksi. Vanhakartano arvioi, että syynä oli Pohjanmiehen halu pysytellä taka-alalla.

– Olen ymmärtänyt, että taustalla pysyminen oli hänen oma valintansa. Hän ei pitänyt itseään esillä. Esiintyessäänkin hän oli usein pianon takana tai urkuparvella. Hän ei halunnut tehdä itsestään numeroa vaan halusi vain kehittää soittimista mahdollisimman hyviä, Vanhakartano arvioi.

Urkuja, kanteleita ja vähän scifiä – J. Pohjanmies esillä Sibelius-museossa 1. kesäkuuta 2025 saakka.

Ilkka Lappi