Herään Märketin majakassa vanhassa majakanvartijan huoneessa syyskuisena aamuna ja kävellessäni portaita alas tunnen kahvin tuoksun. Joku muukin on siis hereillä. Keittiövastaava on ehtinyt hauduttaa jo puuronkin.

Istun ikkunan ääreen syömään aamiaista ja katselen majakan ikkunasta tyrskyävän Ahvenanmeren horisonttiin. Mittari majakan seinällä näyttää tuulen nopeudeksi 14 metriä sekunnissa, puuskissa 17. Normaali tuulispäivä täällä.

Mutta miten minä tänne päädyin, kahden maan rajalla sijaitsevalle majakkasaarelle, keskelle Ahvenanmerta?

Olen ollut aina kiinnostunut majakoista ja kun luin Suomen Majakkaseurasta ja mahdollisuudesta hakea talkoolaiseksi syrjäiselle Märketille, tuntui kuin kohtalo olisi puuttunut peliin. Täytin jäsenhakemuksen, ja hieman myöhemmin talkoohakemuksen, ja jäin odottamaan kutsua majakanvartijaksi. Sain pestin, ja työtehtäväkseni talkoopäiväkirjan kirjoittamisen.

Märketin majakka on Suomen läntisin rakennus ja luoto Suomen läntisin kohta.

Talkooviikollani meitä oli kahdeksan, naisia ja miehiä: viisi konkaria, ja kolme meitä ensikertalaisia. Nuorin ryhmästämme oli 30-vuotias, vanhin 75. Osa konkareista tunsi tai tiesi toisensa jo ennakkoon, mutta suurimmalle osalle kaikki olivat ennestään tuntemattomia.

Whatsapp-ryhmä meillä oli jo aiemmin, mutta kasvokkain tapasimme vasta laivassa kohti Maarianhaminaa. Silloin emme vielä tienneet, lähteekö kuljetus Eceröstä majakalle illalla vai vasta aamulla. Joskus kyyditystä on jouduttu odottelemaan useampikin päivä, sillä Märket on Suomen tuulisin ja myrskyisin paikka.

Märketin majakka on myös Suomen läntisin rakennus ja luoto Suomen läntisin kohta. Suomen ja Ruotsin välinen raja kulkee saaren yli, ja ympärillä avautuu aava meri vaarallisine karikoineen, jotka ovat upottaneet aikoinaan kymmenittäin aluksia. Vaarallisten karikoiden vuoksi majakka Märketille vuonna 1885 rakennettiinkin.

Majakanvartijan huoneesta ulos tuijotellessa ajatukset karkaavat helposti heihin, jotka vuodesta 1885 vuoteen 1976 työskentelivät tuolla pienellä puuttomalla luodolla, meren armoilla.

Märketin majakan valot syttyivät 10. marraskuuta 1885 ja sitä vartioitiin aina vuoteen 1976 saakka, jolloin majakan valo automatisoitiin kaasulla toimivaksi. Vuonna 1989 valo sähköistettiin ja nykyisin se saa voiman aurinkopaneeleista.

Vuoden 1977 jälkeen majakka autioitui ja noin 30 vuotta se sai rapistua rauhassa, kunnes keväällä 2007 Suomen Majakkaseura teki vuokrasopimuksen Merenkulkulaitoksen kanssa ja aloitti majakan kunnostustyöt. Siitä lähtien majakkaseura on tehnyt arvokasta kunnostustyötä tuolla vaikeapääsyisellä luodolla kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kohteen säilymiseksi.

Majakkaseuran talkoolaiset opastavat kesäkaudella Märketille saapuvia matkailijoita ja kertovat majakan historiasta. Luodolle pääsee kelien salliessa omalla veneellä tai opastetulla veneretkellä Ahvenanmaalta.

Vierailijat eivät voi yöpyä paikan päällä, toisin kuin majakkaseuran talkoolaiset ja radioamatöörit, joille Märket onkin kiinnostava keräilykohde, sillä se on harrastajien maalistauksessa oma maansa.

Laskeva aurinko värjää toisinaan koko taivaanrannan oranssiksi.

Talkoolaiset tekevät opastuksen lisäksi remonttihommia, erilaisia ylläpitotöitä, pitävät talkoopäiväkirjaa ja huolehtivat ryhmänsä ruokahuollosta.

Omalla talkooviikollani turistiryhmiä ei Märketille enää kelien vuoksi saapunut, mutta päivät kuluivat pieniä askareita suorittaen. Vapaa-aikani kului horisonttiin tuijotellen ja upeita tyrskyjä ihaillen. Kun laskeva aurinko värjäsi koko taivaanrannan oranssiksi, muu maailma tuntui olevan kovin kaukana myös ajatuksissa. Maantieteellisestihän se onkin.

Illan pimetessä Märketin yllä loistivat miljoonat tähdet ja linnunrata näytti luonnossa siltä, miltä se näyttää photoshopatuissa valokuvissa. Auringonlaskun aikaan syttyvä ja auringonnousun jälkeen sammuva majakan valo toi kaikuja menneisyydestä ja sai ajattelemaan niitä majakanvartijoita, jotka vuodesta 1885 vuoteen 1976 sytyttivät valon käsipelin, ja elivät tuolla pienellä puuttomalla luodolla, meren armoilla.

Suomen Majakkaseura on perustettu vuonna 2003 suojelemaan ja ylläpitämään majakoita ja majakkakulttuuria, ja työtä toteutetaan sekä kunnostamalla, että ylläpitämällä majakoita ja muita merimerkkejä, sekä keräämällä varoja tähän työhön tuotemyynneillä ja jäsenmaksuilla. Työ on vapaaehtoista talkootyötä. Jäseniä seuralla on tällä hetkellä hieman yli 2000.

Majakkaseuran puheenjohtaja Ari Valio kertoo, että suurin osa majakoista on edelleen käytössä, vaikka niiden merkitys ammattimerenkululle on pienentynyt.

– Majakat rakennuksina ovat tärkeitä historiallisesti ja ne ovat suojeltuja rakennuksia. Kiinnostus majakoita kohtaan on ollut aina suurta ja Majakkaseura tarjoaa mahdollisuuden tutustua niihin, Valio kertoo.

Seura tekee aktiivista yhteistyötä Väyläviraston, Metsähallituksen, Museoviraston ja muiden viranomaisten kanssa, sekä muiden majakoiden ja erilaisten paikallistoimijoiden kanssa.

Lisäksi mukana on myös useita varsinaiseen kunnostukseen liittyviä tahoja.

Majakkaseuran kohteita ovat Gustavsvärn Hangossa, Märket Ahvenanmaalla, sekä Yttergrund Siipyyssä.

– Gustavsvärn ja Märket ovat seuran pitkäaikaisia kohteita, jotka seura on peruskunnostanut ja joita nyt lähinnä ylläpidetään. Yttergrund on kolmatta vuotta ollut seuran kunnostuksessa ja majakan pihapiiri on raivattu esiin ja rakennuksia kunnostetaan, Valio kertoo.

Majakkaseuran toiminta perustuu täysin vapaaehtoiseen talkootyöhön ja siihen, että majakoille saadaan innokkaita ihmisiä auttamaan majakoiden säilyttämisessä.

– Talkoolaiset osallistuvat sekä varsinaiseen ylläpitoon ja kunnostukseen majakoilla, että myös avustavat myynti- ja kiertuetöissä, joilla keräämme varoja toimintamme mahdollistamiseen. Kaikki saamamme tulo tulee talkoolaisten tekemästä työstä, ja se käytetään lyhentämättömänä majakoiden kunnostukseen. Palkattuna työntekijänä majakkaseuralla on vain puolipäiväinen sihteeri, Valio selvittää.

Maija Latva

Kirjoittaja on kaupunkilehti Alueviestin päätoimittaja.