Miten lumoava tunnelma, on ensimmäinen aistimus, kun astuu sisään Sirkkalankadun ja Tähtitorninkadun kulmauksessa olevan Tabin ovesta. Jo talo itsessään, hyvin hoidettu satavuotias nikkarijugendrakennus, jonka kivijalassa liike on, vie toiseen aikaulottuvuuteen, nyt myös toiselle puolelle maailmaa: Japaniin. Matkaa ”tabi” tarkoittaakin.

Tabi on kauppa ja kulttuurikeskus, jota pitää energinen Annamari Konttinen, Turun yliopiston Itä-Aasian tutkimus- ja koulutuskeskuksen yliopisto-opettaja ja Japanin kulttuurin harrastaja.

Tabi on kolmessa vuodessa kehittynyt ja laajentanut pop-up -periaatteella toimivasta liikkeestä kulttuurikeskukseksi sekä lisännyt tapahtumien ja matkojen järjestämistä. Kaupan päivittäinen aukiolo hoituu kahden myymälänhoitajan, Emmi Hiivolan ja Aino Aavaluoman, voimin Konttisen ollessa päivätyössään yliopistolla.

– Nyt liikkeen remontoinnin jälkeen täällä on parempi mahdollisuus järjestää niin pienimuotoisia yleisötilaisuuksia kuin privaatteja tapahtumia ja juhlia teemapolttareista alkaen. Entisen konttorin ja salonkina tunnetun tilan paikalla on kimonohuone, jopa lava, jossa kimonon pukemisesitykset ovat helposti katsottavissa ja opiskeltavissa, kertoo Konttinen.

Keittiö komeine kaakeliuuneineen on sopiva tila arki- ja teetuotteiden esittelyyn. Kirja- ja paperitavaranurkkaukseen mahtuu hyvin työskentelemään vaikka origamikurssilla.

Tabin arvot perustuvat kestävälle kehitykselle, joten kimonot ja laukut ovat vintagea. Kun kimono on käytetty loppuun, siitä tehdään tyynyjä. Tai muokataan monesta kankaasta yksi arkinen käyttökimono paikkailemalla ja ompelemalla. Tabin oma kimonokirjakin on tekeillä.

Liikkeen kolmevuotissyntymäpäiviä on nyt juhlittu monta päivää teemaistelulla, kimonoillalla ja origamipajalla. Kimonoilllassa mallina toimivan Susanna Mäenpään ylle sidotaan näytöksessä värejä hehkuva kimono. Emmiliisa Vuorinen sitoo kimonon taitavasti alus- ja päällysasujen, nauhojen, vöiden, taitosten ja kovikkeiden rituaalina.

– Tuntuu miellyttävältä, tämä päällä on hyvä olla. Käytän kimonoja juhlissa, välillä arkenakin ja kimonokankaista tehdyt korut tuovat juhlavuutta, Mäenpää sanoo.

Hän kuvailee päätymistään kimonojen ja japanilaisen estetiikan maailmaan Tabin kauniisti somistettuja ikkunoita ihailemalla. Uskaltauduttuaan sisään hän tunsi astuvansa Henkien kätkemän ja Totoron maailmaan. Erityisen arvostettavana hän pitää Tabin vintage- ja second hand -kulttuuria.

Mäenpään tavoin Tabikauppa on tuttu 9. luokkaa käyvälle Soni Clercille, jonka yllä on värikkäistä ja kuviollisista kimonoista poiketen yksivärinen tumma kimono, jonka hän kertoo itse sitoneensa. Kimonoon hän pukeutuu esimerkiksi kavereiden syntymäpäivillä. Ihan arkiasuna kimono vielä arastuttaa, mutta siihen suuntaan hän haluaa kehittää pukeutumistaan.

Tabi-matkojen sunnittelijana Konttinen käy itsekin pari kolme kertaa vuodessa opastamassa pienryhmiä Japanissa, seuraavan kerran syysmatkalla ruska-aikaan.

– Kaikki tämä toiminta on niin sosiaalisesti palkitsevaa, että se jo itsessään motivoi Tabin toimintoja, Konttinen summaa. Ja jakaa tunnustusta taitaville myymälänhoitajille, joiden varassa niin kaupan arki kuin tapahtumien organisointi osaksi hoituvat.

Merja Marjamäki