Pienyrittäjän sotaratsu – koeajossa Maxus T90 EV Double Cab

Maxus T90 EV:llä on viisainta pysytellä metsän reunassa. Kuva: Teemu P. Peltola

25.04.2024 Aamuset

Ei siitä ole kuin muutama vuosi, kun sähköautojen koeajojutuissa pääsi aina motkottamaan, ettei minkään valmistajan valikoimista löydy kuin kauppakasseja ja urheiluautoja. Täyssähköllä pääsee tänä päivänä suhistelemaan millaisen tarpeen saattelemana tahansa. Ja kun tarpeet loppuvat, keksitään uusia.

Jotakuinkin näin lienee laskeskellut kiinalaismerkki Maxus, joka on tuonut Euroopan markkinoille ensimmäisen täyssähköisen lava-auton, Maxus T90 EV:n.

Ulkoapäin auto on jykevän vaikuttava, etusäleikkö virnistää suorastaan pröystäilevästi. Jos 80-luvun elokuvaklassikko filmattaisiin uudelleen, saattaisi maailman tuulia tuppukylään suurieleisesti tuova Hunttalan Matti suhauttaa kunnantalon pihaan diesel-Mersun sijaan Maxuksella.

Ajoasento löytyy mukavasti ja tien päällä on jyhkeä olo. Autossa istutaan korkealla, ja koska kyse on pick-upista, ei tienpientareellekaan poikkeaminen tunnu ajatuksena vieraalta.

Maxuksen tapauksessa pitää kuitenkin muistaa, että siinä on maavaraa vain tavallisen henkilöauton verran, sillä akusto on sijoitettu alustan alaosaan. Vielä tärkeämpää on ymmärtää, että auto on takavetoinen, mikä ei ole maastokelpoisen lava-auton osalta paras ratkaisu.

Mutta entäpä jos T90 ei olekaan maastoon tarkoitettu? Bingo! Kulutustietoja katsellessa ilmenee, että toimintamatkaa kaupungissa on peräti 471 kilometriä, mutta yhdistetyssä ajossa vain 336 kilometriä. On selvää, ettei tällaisen auton kanssa kuulu lähteä laajoille lakeuksille, saati tiettömään korpeen. Se löytää suuntansa kaupungin valoista.

Lava-autoista voi olla monta mieltä, mutta kyllähän iso avolava on työkäytössä monasti umpiautoa kätevämpi. Lyhyitä siirtymiä kaupunkiolosuhteissa tekevä pienyrittäjä tuskin kätevämpää työhevosta löytää, etenkin kun huomioi täyssähköauton matalat käyttökulut.

Sisältä Maxus on hyvinkin pelkistetty. Jopa niin, ettei se näytä harkitulta minimalismilta, vaan suorastaan köyhäilyltä. Vaikutelmaa korostavat halvan muovisilta tuntuvat vilkku- ja pyyhinvivut. Hämmennys on entistä suurempi, kun vakionopeudensäätimen etsintä päättyy tietoon siitä, ettei sellaista saa autoon edes lisävarusteena.

Näyttöruutu sentään hehkuu tyylikkäänä ja siinä onkin muun muassa Apple Car Play, jolla omppuluurin saa liitettyä osaksi auton sielunmaisemaa. Mikä erittäin tarpeellista onkin, sillä myös navigaattori puuttuu. Retroilussa ollaan menty ehkä jopa liiankin pitkälle, sillä radioasemat näkyvät näytöllä pelkkinä megahertsilukuina. Eihän sitä nykynuoriso tiedä sellaisia olevan olemassakaan.

Maxukselle täytyy antaa pisteet ainakin ennakkoluulottomuudesta. Mikäli täyssähköisille kaupunki-pick-upeille asiakaskuntaa löytyy, ensiksi tullut on vahvoilla.