Puun pienpoltto on liikenteen lisäksi pienhiukkasten ja mustan hiilen merkittävimpiä päästölähteitä. Puun polttaminen voi heikentää ilmalaatua tiiviisti rakennetuilla pientaloalueilla. Lämmittäjä voi merkittävästi vaikuttaa puun polton tehokkuuteen ja poltosta aiheutuviin päästöihin.

– Ratkaisevaa on, miten ja millaista puuta tulisijassa polttaa, muistuttaa ympäristötarkastaja Katja Holttinen Turun kaupungin ympäristönsuojelusta tiedotteessa.

Tulisijassa tulisi polttaa ainoastaan kuivaa ja puhdasta puuta, joten myös oikea varastoiminen on tärkeää. Puut pitää suojata sateelta ja lumelta ja tuoda sisälle jo päivää tai paria ennen polttamista.

Paras tapa sytyttää tuli tulisijaan on pääsääntöisesti päältä sytyttäminen. Tulisijan käyttöohjeesta kannattaa tarkastaa, miten omaa tulisijaa käytetään oikein. Palaminen on hallitumpaa ja palokaasut ehtivät palaa paremmin, kun puupinon sytyttää ylhäältä. Sytytykseen kannattaa käyttää pienempiä puita ja säästää isommat klapit lisäyspesälliseen. Puut lisätään aina hiillokselle.

Sytytystavan lisäksi on tärkeää, ettei puita ole tulisijassa liikaa kerrallaan. Pesä tulisi täyttää maksimissaan puolilleen. Useammassa erässä polttaminen tuottaa myös enemmän lämpöä. Roskien polttaminen on kiellettyä, mutta paperia tai pahvia voi käyttää pienen määrän sytyttämiseen.

Puhtaan palamisen pesässä tunnistaa siitä, että liekit lepattavat rauhallisesti ja liekkien sävy on vaalea. Hyvä palaminen tarvitsee riittävästi happea. Tulen palaessa voi piipusta tulevasta savusta tarkistaa, että puut palavat hyvin. Sytyttäessä ja puiden lisäyksen jälkeen savun väri tummenee aina hetkellisesti, mutta värin pitäisi vaalentua muutamassa minuutissa.

Lämmityskaudella savupiipusta tulevan savun tulisi olla vaaleaa ja kesällä savua ei pitäisi näkyä ollenkaan. Liian pienellä ilmamäärällä polttaminen, niin sanottu kitupoltto, tuottaa kohtuuttomasti hiukkasia sekä nokea ja haisee kitkerältä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)