Asunnottomien yötä vietetään kerran vuodessa lokakuisin. Asunnottomille jokainen asunnoton yö on kuitenkin asunnottomien yö.

– Tilanne on nyt sellainen, että valtakunnallisella tasolla asunnottomuus on Aran mukaan vähentynyt. Suomessa oli viime vuoden lopussa 3 686 asunnotonta, mikä on laskenut sitä edeltävästä vuodesta 262 henkilöllä. Eli valtakunnallisella tasolla on ollut hyvä suunta nyt tähän asti, kertoo Virpi Lilja Pelastusarmeijan Turun tuetusta asumisesta.

Lilja kertoo, että Turussa puolestaan asunnottomuus on noussut 29 asunnottomalla, ja asunnottomien määrä on 394. Turussa 1 000 asukasta kohden oli 2,0 asunnotonta. Helsingissä suhdeluku oli 1,7, ja Oulussa 0,6.

– On jotenkin jännä, että Turussa on enemmän asunnottomia myös suhteellisesti asukaslukuun verrattuna Suomen muihin kaupunkeihin verrattuna. Tietenkin olemme tärkeä opiskelijakaupunki sekä esimerkiksi elinkustannukset ovat nousseet niin paljon, että kaikkien matalapalkka-alaisten töiden palkat eivät riitä selviämään elinkustannuksista.

Lilja oli järjestämässä mielenilmaisua asunnottomien yön aikana Turun kauppatorilla, sillä hänen mielestään on tärkeää, että ihmisille tärkeästä torista saadaan kaikille turvallinen alue.

– Asunnottoman elämä itsessään on turvatonta, mutta jos monta asunnotonta hengailee yhtä aikaa torilla, niin se voi tuntua myös muista ihmisistä turvattomalta. Siksi on tärkeää panostaa paikkoihin kuten hätämajoitustiloihin, asumisyksiköihin tai päiväkeskuksiin, joihin asunnottomat voivat mennä viettämään aikaa myös lähempänä keskustaa, Lilja täsmentää.

Tapahtuma haluttiin viedä keskustaan, jotta tietoisuuden lisääminen asunnottomuudesta saadaan tuotua jokaiselle kaupungin ytimeen.

– Teema on kenelle kaupunki kuuluu, kuuluuko se vain ihmisille. joilla on koti vai kohdellaanko kaikkia tasavertaisesti? Ja on myös tärkeää tiedostaa, että tuskinpa kukaan haluaa päätyä asunnottomaksi vapaasta tahdostaan, Lilja sanoo.

Lilja kertoo, että yleensä asunnottomaksi ajaudutaan esimerkiksi päihde- tai mielenterveysongelmien myötä. Silloin omien asioiden hoitaminen voi olla hankalaa ja elämänhallinta on muuttunut haastavaksi muutenkin.

– Itse painotamme aina, että kaikista ensimmäisenä tulee aina maksaa se vuokra, ja vasta sitten muut kulut tai tarpeet.

Virpi Lilja lisää, että pahimmassa tapauksessa kahden kuukauden päästä siitä, kun vuokrat on jäänyt maksamatta voi olla jo menettämässä asuntonsa.

– Kun ajatukset keskittyvät päihteisiin tai päihdeongelman selättämiseen, niin ei välttämättä edes muisteta avata laskuja ja maksaa niitä. Myös haastavien mielenterveysongelmien kanssa elävällä ei välttämättä vain ole voimavaroja tietyllä hetkellä laskuista huolehtimiseen, ja sitten jossain vaiheessa vuokralaskujen maksaminen on jäänyt hoitamatta.

Liljan mukaan moni asunnoton majoittuu tilapäisesti tuttaviensa tai sukulaisten luona, eli asunnottomuus ei useimmiten tarkoita sitä, että nukkuu teltassa.

– Asunnon pitäisi olla kuitenkin perusoikeus, ja ihan kauhulla odotan mitä tulevat leikkaukset tuovat tullessaan asunnottomien määriin. Ja sitä myötä niin asunnoton kuin muu yhteiskunta kärsivät, koska se merkitsee usein juuri sitä turvattomuuden tunnetta kummallekin näistä edellä mainituista, Lilja sanoo.

Marianne Rovio