Sisustuselementti vai säilytysjärjestelmä? – kirjahyllyjä näkyy yhä harvemmissa kodeissa
Halisissa asuvalla Ville Huttusella on kotonaan harvinainen sisustuselementti: kirjahylly. Puinen ja muunneltavuutensa vuoksi käytännöllinen Lundian hylly on peräisin lapsuudenkodista, jossa luettiin paljon ja oli myös paljon kirjoja. Huttunen on täydentänyt alkuperäistä kirjahyllykköä uusilla moduuleilla, erikokoisilla hyllyillä ja tikkailla, joita hän on ostanut kirpputoreilta ja löytänyt roskalavoilta.
Huttunen ymmärtää ja samalla ei ymmärrä sitä, että kirjahyllyt eivät ole nykyään enää trendikkäitä sisustuselementtejä. Huttusen mukaan fyysisistä kirjoista sekä musiikki- ja elokuvakokoelmista luopuminen alkoi Spotifyn ja älylaitteiston yleistyttyä.
– Jotakuinkin 15 vuotta olen seurannut järkyttyneenä ilmiötä. Mutta kolikolla on myös kääntöpuolensa: Levyjä, elokuvia, kirjoja ja säilytysjärjestelmiäkin myydään käytettynä paljon. Koska tarjontaa on, hinnat ovat sen mukaiset, Huttunen toteaa.
– On mahtava tunne, kun löytää netistä jonkin pitkään himoitsemansa kirjan tai levyn ja tilaa sen itselleen. Kirjan paino käsissä ja sen tuoksu. Niitä ei digitaalisesti milloinkaan saada paketoitua ja vaikka saataisiin, ei se tuntuisi samalta.
Huttusen kodin sisustus on persoonallinen ja täynnä yksityiskohtia. Ystävät ovat kuvailleet kotia taideteokseksi. Huttunen itse sanoo vaatimattomasti haluavansa asua kodissa, joka on viihtyisä. Kirjahylly on osa sisustusta; se luo kodikkuutta.
– Kirjojen selkämyksiä silmäillessä voi omistajastaan paljastua jotakin uutta tai hänen persoonaansa perustavanlaatuisesti jäsentävää. Tai sitten ei. Joskus nuorempana ajattelin ehkä vähän naiivisti, että kirjahylly kirjoineen on turvallinen elementti, vähän kuin pankkitili, jossa on pesämuna.
Huttusen kirjahyllyn järjestys on pedantti: kaunokirjallisuus omilla hyllyillään, sarjakuvat omillaan, tietokirjat omillaan. Hyllyille teokset on järjestelty aakkosjärjestyksessä tekijöidensä sukunimen mukaan. Sama pätee musiikkilevyihin, joskin niissä suomalainen, ulkomaalainen ja klassinen musiikki on erillään. Huttusen mukaan järjestys helpottaa löytämistä kummasti.
Huttunen myös siivoaa kirjahyllynsä säännöllisesti. Uusia kirjoja tulee silloin tällöin hankittua kirpputorilta ja antikvariaateista, ja niille tarvitaan tilaa. Arviolta 85 prosenttia kirjahyllyn kirjoista on luettu, jotkut moneen kertaan, kuten Sinuhe egyptiläinen ja Taru sormusten herrasta.
– Kirjahyllyni ei kerro kaikkea lukemisestani. Lainaan paljon lukemista myös kirjastosta. Pidän verovaroin pyörivää kirjastolaitosta äärimmäisen tärkeänä, Huttunen huomauttaa.
Maria Helstola















