Jyväskylän yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa tarkasteltiin nuorten terveyttä ennen ja jälkeen pandemian. Tulosten mukaan pandemian jälkeisenä aikana nuorten terveyttä edistävät hyvät opettaja-oppilassuhteet ja positiivinen kotiympäristö, nuorten vahvempien terveyslukutaitojen kehittäminen ja vanhempien kannustaminen seuraamaan lapsensa toimintaa. Lisäksi huomiota tulisi kiinnittää enemmän tyttöihin ja yksinäisiin nuoriin sekä terveytensä huonoksi arvioiviin, koska he saattavat olla alttiimpia mielenterveysongelmille.

Koronapandemia on tuonut monenlaisia haasteita – etenkin nuorten mielenterveydelle. WHO-Koululaistutkimukseen (HBSC Finland) perustuvissa aineistoissa tarkasteltiin nuorten mielenterveyttä ennen (2018) ja jälkeen (2022) pandemian.

Tutkimuksessa tunnistettiin neljä mielenterveysprofiilia, joista yksi edusti hyvää ja loput heikompaa mielenterveyttä. Profiilit perustuivat suomalaisten 11-, 13- ja 15-vuotiaiden nuorten itse raportoimiin psyykkisiin oireisiin (esimerkiksi alakuloisuus), somaattisiin oireisiin (esimerkiksi päänsärky), elämään tyytyväisyyteen, yksinäisyyteen ja ongelmalliseen sosiaalisen median käyttöön.

Hyvää mielenterveyttä edustavaan profiiliin kuului ensimmäisessä otoksessa lähes puolet (44 %), mutta toisessa otoksessa enää reilu kolmannes (37 %) tutkituista nuorista.

– Hieman pienempi osa nuorista kuului tähän terveempään profiiliin toisessa otoksessa, mikä viittaa siihen, että nuorten mielenterveys on heikentynyt pandemian aikana, väitöskirjatutkija Jasmine Gustafsson kertoo.

Tutkimuksessa selvitettiin myös mielenterveysprofiilien yhteyksiä erilaisiin terveyteen liittyviin tekijöihin. Toisessa otoksessa parempaa koettua terveyslukutaitoa eli kykyä hankkia, ymmärtää ja soveltaa terveyteen liittyvää tietoa raportoineet nuoret kuuluivat todennäköisemmin hyvää mielenterveyttä edustavaan profiiliin. Ensimmäisessä otoksessa kyseinen yhteys ei ollut merkitsevä.

Korkeampi koettu opettajalta saatu sosiaalinen tuki eli oppilaan kokemus muun muassa siitä, että opettaja hyväksyy hänet sellaisenaan, oli vahvemmin yhteydessä terveempään mielenterveysprofiilin toisessa otoksessa.

Molemmissa otoksissa heikompiin terveysprofiileihin kuuluvat nuoret raportoivat muun muassa heikompaa äidin valvontaa eli esimerkiksi sitä, kuinka paljon lapsi kokee äitinsä tietävän, mitä lapsi tekee vapaa-ajallaan ja kenen kanssa hän viettää aikaa.

Pandemian seurauksena on kehittynyt uusia mahdollisuuksia digitaaliseen vuorovaikutukseen. Aikaisemmin on osoitettu, että nuorten positiiviset verkkokokemukset ovat saattaneet vähentää yksinäisyyden kokemuksia pandemian aikana. Tässä tutkimuksessa intensiivisempää verkkoviestintää raportoivat nuoret kuuluivat kuitenkin todennäköisemmin heikompaan mielenterveysprofiilin.

– Tuloksia tulkitessa on kuitenkin huomioitava tarkastelun poikkileikkauksellinen luonne. Tuloksemme eivät sovellu esimerkiksi päättelemään, voiko intensiivisempi verkkoviestintä johtaa heikompaan mielenterveyteen vai heikompi mielenterveys intensiivisempään verkkoviestintään, muistuttaa Gustafsson.

Yllättävä havainto tutkimuksessa oli se, että nuoret, joiden opetuskielenä oli suomen sijaan ruotsi, kuuluivat todennäköisemmin heikompaan mielenterveysprofiiliin. Useissa aikaisemmissa tutkimuksissa suomenruotsalaisilla on osoitettu olevan parempi hyvinvointi kuin suomenkielisillä suomalaisilla.

– Näin ollen tutkimustuloksemme kehottaa kiinnittämään enemmän huomiota myös ruotsinkielisiin suomalaisiin nuoriin ja heidän hyvinvointiinsa. Kielelliseen vähemmistöryhmään kuuluvien nuorten lisäksi tutkimuksemme korostaa myös vanhempien ja yksinhuoltajataloudessa asuvien nuorten mahdollisia mielenterveysriskejä, pohtii Gustafsson.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)