Pitkälle venynyt talvi ei vähennä parsan ystävien himoa kevätherkkua kohtaan. Ensimmäiset tuoreet tankoparsat ovat jo saapuneet myyntiin ruokakauppoihin. Myös ravintoloissa suunnitellaan parsan ympärille rakennettuja menukokonaisuuksia. Parsasesonki alkaa huhtikuussa, mutta kotimaista satoa saadaan odotella kesäkuuhun asti.

Turun S-Market Hansa Herkussa on rakennettu satokausipöytä houkuttelemaan asiakkaat parsanippujen äärelle.

– Espanjasta on nyt saatavilla edullisesti vihreää tankoparsaa. Lisäksi meillä on hollantilaista valkoista parsaa. Se on niin kallista, että sitä ei mene yhtä paljon, mutta kyllä sitäkin ostetaan, hedelmä-vihannes-osaston vastuumyyjä Marika Kinnari kertoo.

Hollandaisekastiketetetrat parsojen kyljessä viestivät tunnetuimmasta klassikkomakuparista.

– Näissä valmiskastikkeissa on maku parantunut. Nämä eivät ole niin teollisia kuin joskus, eikä näitä tarvitse edes tuunata, Kinnari pohtii purkkihollandaisen suosiota kevätversoille.

Valkoinen parsa on maan alla kasvanut verso, vihreä pintapuolinen tapaus. Tuore parsa on napakka ja kannan saa helposti napsaistua poikki. Kovat osat poistetaan ja kuorta voi halutessaan hieman kuoria.

– Kyllä asiakkaat kyselevät reseptejä ja sitä, pitääkö parsoja ensin keittää. Itse en ole keittänyt, Kinnari toteaa.

Vihreä parsa onkin parhaimmillaan grillattuna, paistettuna tai uunissa kypsennettynä, kun taas valkoinen pitää enemmän keittämisestä. Parsaan yhdistetään hollandaisen ohella usein pekonia, parmankinkkua, parmesania tai vaikkapa limeaiolia. Kaloista erityisesti vaalea kuha sopii parsan herkkään makumaailmaan.

Parsasta voi myös tehdä risottoa, pastaa ja keittoa, jolloin parsan maku itsessään pääsee oikeuksiin. Parsareseptejä on tarjolla joka lähtöön. Parhaat voivat syntyä sattumanvaraisten kokeilujen kautta. Kinnari luottaa perinteiseen lisukeratkaisuun.

– Paistan vain pannulla voissa, lisäksi suolaa ja pippuria. Tai sitten vain käärin pekoniin ja pistän uuniin. Hollandaise on kyllä loistava makuyhdistelmä.

Juomaksi parsalle kannattaa valita esimerkiksi Sauvignon Blanc-, Muscat- tai Grüner Veltliner- rypäleinen valkoviini. Myös hedelmäinen cremant-kuohuviini ja samppanja toimivat erinomaisesti juhlistamaan parsakauden alkua. Vehnäolut ja vichy toimivat yhtä hyvin.

Ennen kotimaista parsasesonkia odotetaan unkarilaista parsaa, jota saadaan yleensä toukokuussa. Kotimaisen parsan suuri kysyntä ei kulje käsi kädessä tuottajamäärän kanssa. Parsa on käsityömenetelmällä haastava ja kallis viljeltävä, ja sen kasvukausi on pitkä. Varsinais-Suomessa parsaa ei viljellä isommalla tuotannolla kuin Sauvossa.

Mistään uudesta herkusta ei ole kysymys. Jo 1600-luvulla parsaa on nostatettu herrasväen puutarhapöytiin. Kulinaarinen parsa maistuukin parhaalta mahdollisimman tuoreena, kun matka maasta keittiöön on lyhyt. Kasvuolosuhteet terveyskasvinakin tunnetulle parsalle ovat Suomessa otolliset. Isoin tekijä kysyntään nähden pienessä tuotannossa löytyy viljelykustannuksista.

– Sanoisin, että ulkolaiset kulkevat ehkä hinnan takia paremmin, mutta kyllä kotimaisia aina odotetaan, Kinnari hymyilee.

Eveliina Portnoj