Suoratoistopalvelut eivät ole likimainkaan syöneet vinyylilevyjen arvostusta, sillä on levykauppoja, mitkä tulevat toimeen nimenomaan kierrätetyllä eri aikakausien musiikkipainoksilla. Kuinka 1980-luvun eli kasariaikakauden musiikki asettuu myynnillisesti?

Levykauppa Aseman yrittäjä, jo vuodesta 2012 asti tällä toiminimellä toiminut, Niko Toiskallio näkee, että ei ole mitenkään yksinkertaista arvioida mikä aikakausi nousisi selkeästi minkään muun aikakauden yläpuolelle, mutta kyllä 1980-luku kiinnostaa ostajia.

– Aina tietyin ajoin 1980-luvun musiikkia pidetään yleisesti jotenkin huonompiarvoisena, mikä nyt ei alkuunkaan pidä paikkaansa. Tuotantoa tehostettiin paljon ja ”kaikkea” tehtiin hirveät määrät. Kuitenkin se sama asia tehtiin jo 1960- ja 1970-luvuilla, painottaa Toiskallio.

1980-luvun äänitteiden kierrätysten puolesta on Toiskallion mielestä erityistä erityisesti se, että silloin alettiin julkaisemaan erilaisia kokoelmia merkittäviä määriä, jolla hän viittaa levykauppansa ikkunan vieressä olevaan levyarsenaaliin, jossa on ”korvamerkitty” 1980-luvun musiikki.

-– Musiikkiteollisuus oli 1980-luvulla ihan valtavaa ja silloin tuli todella paljon (levytyksiä). Jos levyä myytiin paljon ja se oli ”kaikilla”, niin se ei ole nyt rahallisesti minkään arvoinen. Rahallinen arvo on kuitenkin aina sivuseikka, täsmentää Toiskallio.

Ylitarjonnan osalta 1990-luvun alun all-the-best-kokoelmat ovat periaatteessa 1980-luvun jatkumoa. Toiskallio näkee, että 1990-luvulla ei tuotettu kuitenkaan kokonaisuutena niin paljon vinyylilevyjä kuin 1980-luvulla.

– CD-levy tuli 1990-luvulla voimakkaasti ja vinyylilevyjen määrät putosivat tuolloin aika rajusti. Siinä vaiheessa CD-levyjen myynti ohitti vinyylit ja nyt se on sitten mennyt taas toiseen suuntaan, muistuttaa Toiskallio.

Toiskallio nostaa esiin sen, että ”kasarimusiikin” kysyntä ja erityisesti hard rockin osuus tuolta ajalta on koko ajan kasvanut. Hard rockin osuus ”kasarimusiikista” on merkittävä, koska sitä tuotettiin niin paljon.

– Aina näissä tapauksissa kun olet ollut tietyn ikäryhmän edustaja, ja olet ollut vastaanottavainen oman aikakauden musiikille, niin haluat silloin palata siihen aina uudestaan. 1980-luvusta on nyt jo 30-40-vuotta ja nimenomaan yli viisikymppiset ovat sitä ikäryhmää, jotka ostavat vinyylisoittimet ja sitten he hakevat nimenomaan niitä 1980-luvun levyjä.

Vinyylilevyjen paluusta on Toiskallion mukaan puhuttu viimeiset 15 vuotta, ja paluun hän sinänsä myöntää, mutta sanoo etteivät puheet ole täysin oikeissa mittasuhteissa. Levyjä kyllä liikkuu kaikissa muodoissa, mutta varsinaista buumia ei muutamaa vuotta lukuun ottamatta todellisuudessa ole ollut.

Vinyylilevyt kiinnostavat kaikkia ikäryhmiä, sillä Levykauppa Aseman asiakkaiden ikähaitari on kaksitoistavuotiaasta aina yhdeksänkymmenvuoden ikään asti. Joillakin iskee määrätynlainen nostalgiakierros, mutta yli viisikymppisillä se on jo kuitenkin Toiskallion kokemuksien mukaan enemmän sattumanvaraisempaa.

Kurt Hedborg