Kolumni: TPS Jalkapallon pitää hahmottaa toimintansa ydin uudestaan
Turun Palloseura täytti 24. lokakuuta 2022 pyöreät sata vuotta. Seuran kaikki neljä nykyistä urheilulajia olivat juhlavuotenakin vahvasti tavallisessa seura-arjessa kiinni, vaikka vuosi koostui myös erilaisista juhlatapahtumista. Seuran lajeista kolmessa taisteltiin valtakunnan kirkkaimmalla huipulla mitaleista. Salibandynaiset juhlivat historiallista mestaruutta ja miesten jääkiekossa punnerrettiin finaaliin toista kertaa peräkkäin. Perinteinen ja alkuperäinen valtalaji jalkapallo seurasi näitä bileitä hieman haikeana vierestä.
Turun Palloseura perustettiin alun perin kahden jalka- ja jääpallon ympärille. Jääpallo putosi kuitenkin kyydistä käsipallon tapaan jo puolessa välissä seuran nykytarinaa, eli 1970-luvun alkuvuosina. TPS Jalkapallo on voittanut sadan vuoden taipaleensa aikana muun muassa yhdeksän Suomen mestaruutta, vinon pinon himmeämpiä mitaleja sekä kasvattanut tyttöjä, poikia, naisia ja miehiä maajoukkueisiin sekä kansainvälisisille kentille. Viimeinen varsinainen voitto on Suomen Cup -kannu vuodelta 2010.
Jalkapallon edustusjoukkueet ovat jääneet hakemaan omaa paikkaansa jonnekin liigan ja toiseksi korkeimman sarjatason välimaastoon. Sekä naisilla että miehillä on omat kunniakkaat tarinansa ja historiansa, mutta se ei takaa kuitenkaan pysyvää asemaa lajin valtakunnallisella huipulla. TPS:n naisten edustusjoukkueen menestys on laskenut tasaisesti hopeavuoden 2016 jälkeen, mutta juhlavuotena suunta vihdoinkin kääntyi. Naiset voittivat tyylikkäästi Ykkösen ja palasivat ryminällä takaisin korkeimmalle sarjatasolle. Nyt pitäisi löytää ne konstit, millä myös pysyä siellä.
TPS:n miesten edustusjoukkue on pudonnut viimeisen kymmenen kauden aikana kolme kertaa Veikkausliigasta sekä noussut sinne kaksi kertaa takaisin. Lisäksi tähän hissiperiodiin mahtuu yksi keskinkertainen liigakausi sekä neljä sesonkia Ykkösen kärkikahinoissa. Juhlavuoden päätavoite, paluu Veikkausliigaan, epäonnistui.
Pakkomielteisestä nousutavoitteesta pitäisi nyt ainakin hetkeksi hellittää ja hoitaa seuran rakenteet kuntoon kaikkia perustuksia myöten. Sitä paitsi liialliset paineet johtavat urheilussa usein myös pettymykseen. Eikä sarjanoususta ole mitään hyötyä, ellei liigatasolla pysty pelaamaan yhtä kautta pidempään. Jatkuva tempoilu kahden sarjaportaan välillä on imenyt valtavasti voimavaroja koko seuralta.
Seuran sisältä kantautuu edelleen ääniä, että TPS kuuluu perinteiden kautta valtakunnalliselle huipulle. Paikkoja valtakunnan eliitissä ei kuitenkaan jaeta maratontaulukon tai hienojen muistojen perusteella, vaan jokapäiväisen tekemisen ja siitä mahdollisesti seuraavan menestyksen kautta. TPS Jalkapallo kuuluu huipulle tasan sinä päivänä, kun seura sen omalla toiminnallaan taas osoittaa.
Huipulle ei ole jaossa historiallisia vapaalippuja, vaan se vaatii saumatonta ja suunnitelmallista yhteistyötä sekä taloudellisia uhrauksia.
TPS:n kaltaisen perinteisen menestysseuran ympärille on kuitenkin keskimääräistä helpompi rakentaa valtakunnallista huipputuotetta, kaikkine historiallisine rasitteineenkin. Se vaatii kuitenkin toimivaa työnjakoa seuran sisällä. TPS Jalkapallon on pakko kasvaa nykyistä kollektiivisemmaksi seurayhteisöksi, jonka toiminnasta vastaavat ja toimintaa ohjaavat yhteistyökykyiset ja -haluiset ihmiset.
Kun puhutaan seurauskollisuudesta, puhutaan usein myös uskollisuudesta logolle. Seuraa eivät esimerkillään johda kuitenkaan logot, strategiat tai perinteet, vaan ihan oikeat elävät ihmiset. Jokaisen avainpaikalle valitun henkilön pitäisi pystyä ohjaamaan seuraa myös omalla esimerkillään, päämääränä taas hieman yhtenäisempi seurayhteisö. Oikea seurahenki syntyy, kun välitetään ja pidetään aidosti huolta kaikista oman seurayhteisön ihmisistä.
Nyt kun juhlavuosi on juhlittu alta pois, on aika pureutua taas seuratoiminnan ytimeen. TPS teki vuosi sitten tärkeimmän päätöksensä vuosiin, yhdistämällä edustusjoukkueiden ja junioreiden toimintoja yhteiseksi TPS Jalkapalloksi.
Päätös on jo johtanut tekoihin, mutta muutosprosessi pitää saattaa maaliin asti ihan joka sektorilla.
Siinä vaiheessa, kun seurassa toimivat ihmiset oppivat paiskimaan pyyteettömästi hommia joka tasolla ja vieläpä yhteisen päämäärän eteen, voidaan taas unelmoida jostain suuremmasta.
Heikki Möttönen
Kirjoittaja on yksi TPS:n 100-vuotishistoriikin tekijöistä.