Pörssisähkön hintaennätyksiä seuraaville lienee käynyt selväksi, että tuulivoimaan perustuvaa ”vihreää siirtymää” ei ole. Ilman energiavarastoja ja säätövoimaa tuulienergia on hyppy tuntemattomaan, johtaa äärimmäisyydestä toiseen vaihteleviin hintoihin, sähkökatkoihin ja kuluttajien köyhtymiseen. Ukrainan sota ei ole syy siihen, että Suomessa hinta on alle 1 snt/kWh kun tuulee ja pomppaa yli euron kun on tyyntä – toki Saksan hinnat siirtyvät valuvikaisesta pörssistä siirtoyhteyksien kapasiteetin mukaan meillekin.

Ideologista eetosta ”vihreästä siirtymästä” jatkettakoon vasta kun tuulivoiman luvituksessa määrätään säätövoima- ja energiavarastovelvoite. Perustuivatpa ne sitten patoaltaisiin, hiilipannuihin, turpeeseen, pumppuvoimaloihin, akku- tai vetyvarastoihin. Ropeliyhtiöitä ei säätövoiman eikä energiavarastojen rakentaminen kiinnosta ilman taloudellisia kannustimia. Parhaiten toimisi ”no-wind-blows” -vero, jonka maksaisivat ne tuulivoimayhtiöt, joilla ei ole osoittaa korvausenergiaa.

Nyt tuulettomina pakkaspäivinä 12 000–15 000 MW kulutuksella ainoa ”säätövoima” on sähkökatko tai kiskurihinta, joka pakottaa vähentämään pörssisähkön käyttöä. Oljenkortena on ollut tuonti Ruotsista, mutta sitä rajoittaa siirtoyhteyksien kapasiteetti. Väliaikainen helpotus saataneen 2025 valmistuvasta Aurora Line -siirtojohdosta, joka kasvattaa siirtokapasiteettia 800 MW:lla.

Mutta mikäli ilmasto lämpiää ennustetusti, Ruotsin kuivuvasta noin 50 TW/v vesivoimasta tuskin riittää enää vientiin. Ruotsissakin rakennetaan tuulivoimaa vauhdilla, samalla Nordpool-alueen hintavaihteluriski kasvaa entisestään. Poliittista tahtoa sen hallitsemiseen säätövoimavelvoitteella ei tunnu olevan – eikä ymmärrystä – kehotetaan vain kansalaisia varautumaan katkoihin ja hintapiikkeihin kulutusta säätelemällä.

Akuutti pelko Suomessa on OL3:n tuotannon myöhästyminen ensi talven pakkasilta. Kun on tyyntä ja kylmää Meriporin 560 MW hiilivoimala auttaisi, mutta se pitäisi pakko-ottaa Fingridin reserviksi valtion rahoja kymmeniä miljardeja tuhlanneelta Fortumilta. Tuulivoimatuotanto on ollut alimmillaan tänä vuonna kello 15 helmikuun 3. päivä, jolloin koko 4 700 MW teoreettinen kapasiteetti tuotti 4 MW.

Tuulituotanto oli alle 100 MW tänä vuonna 12 päivänä, 53 päivää alle 300 MW eli käytännössä ei yhtään mitään. Fingridin tilastojen mukaan tuotanto ylitti vain 75 päivänä 2 000 MW, joka alensi sähkön hintaa merkittävästi.

Vaikka tehoa kasvatettaisiin kymmenkertaiseksi eli noin 50 TW:iin, silti tuulituotanto viime talven kaltaisena tyyninä pakkaspäivinä jäisi 40–50 MW luokkaan.

Raimo Ollila, tietoliikenne- ja säätötekniikan ins.