Kolme vuotta sitten ilmestyneessä Ja kahdeksantena päivänä romaanissaan Mika Kivelä kirjoitti uudelleen rockhistoriaa. Syyskuun lopussa ilmestyy Kivelän uusi, järjestyksessään kolmas, proosateoksensa Marilynin kiehkura. Tällä kertaa Kivelä uudelleenkirjoittaa muun muassa poliittista historiaa.

– Olen kääntänyt kirjassa Suomen ylösalaisin. Pohjois-Suomi on tiiviisti asuttua ruuhka-Suomea ja Rovaniemi on Suomen pääkaupunki. Harvaan asutun Turun tärkeä elinkeino silakankalastus päätetään kieltää muun muassa ympäristövaikutusten takia. Niinpä TE-keskuksen pikakurssilla koulutetaan pikakurssilla poronkasvattajia huolehtimaan Ruissalon poroista, avaa Kivelä tuoreen romaaninsa maailmaa.

Asetelma kuulostaa siltä, että Marilynin kiehkura voisi sisältää pistävää ja tiukaakin yhteiskuntakritiikkiä. Se ei kuitenkaan ole ollut Kivelällä johtoajatuksena kirjoittaessa.

– Huumorin keinoin uuttakin romaania on kirjoitettu, Kivelä vakuuttaa.

Kivelän proosatuotannossa vilisee erilaisia viittauksia populaarikulttuuriin, eikä Marilynin kiehkura tee tässä suhteessa poikkeusta. Vaikka rockhistoria ei ole yhtä keskeisessä osassa uutta romaania kuin kolmen vuoden takaista romaania, uutuuskirjan sivuilla vilahtavat monet tunnetut hahmot Vince Neilistä Ronnie James Dioon.

– Minulla on romaaneissani aina ajatus, että ”näin olisi voinut tapahtua”. Historialliset tapahtumat ja raamit ovat todellisia, mutta kyllä aina selvästi fiktion maailmassa kirjoissani liikutaan, Kivelä luonnehtii.

Marilynin kiehkura on itsenäinen tarinansa, mutta tarinassa vilahtaa useampi Kivelän romaaneista tuttu henkilöhahmo. Muun muassa komisario Rautakoura ja talonmies Keijo Sihvonen ovat läsnä uudenkin romaanin sivuilla.

– Samassa fiktiivisessä Turussa tässä kirjassa liikutaan kuin edellisessäkin. Mutta tämä tarina alkoi syntyä vasta aika paljon sen jälkeen kuin edellisen olin kirjoittanut.

Pitkän linjan runoilijana tunnettu Kivelä on viime vuosina kirjoittanut lähinnä proosaa. Kolmannen romaaninsa myötä Kivelä kokee proosansa hioutuneen.

– Varmaan uudestakin kirjasta lauseeni tunnistaa, mutta oma tyylini on nykyään vankempi. Ensimmäinen proosateokseni (Elukkavaunu vuodelta 2016) oli selvästi rosoisin proosakirjani, Kivelä toteaa.

Vaikka viime vuonna ilmestyikin runoteos Alibi, ei suunnitelmissa ole julkaista vuorovedoin proosaa ja runoja.

– Tällä hetkellä proosa vetää. Jään päivätöistäni kirjoitusvapaalle marraskuussa. Silloin on tarkoitus alkaa kirjoittaa neljättä romaania.

Ilkka Lappi