TurkulainenRafael Paasio (1903–80) oli SDP:n kansanedustajana neljällä eri vuosikymmenellä ja pääministerinäkin kahteen eri otteeseen. Paasio oli erittäin keskeisessä roolissa, kun sosialidemokraattista liikettä parsittiin uudestaan kokoon 1950-luvun lopun riitojen jäljiltä. Paasiosta tuli demareiden presidenttiehdokas vuoden 1962 vaaleihin. Hän johti sen jälkeen uudistunutta SDP:tä aina vuoteen 1975 asti.

Paasio aloitti koulunkäynnin Salossa, mutta työura vei hänet 1920-luvun Helsinkiin. Paasio loi alkuun uraa tiedotusvälineiden maailmassa. Hän työskenteli muun muassa demareiden puoluelehden levikinedistäjänä sekä Työläisnuoriso-lehden päätoimittajana. Vuonna 1942 hän jatkoi uraansa Sosialisti-lehden päätoimittajana Turussa. Tuleva demarijohtaja lähti Turussa myös kuntapolitiikkaan mukaan ja vuonna 1948 hän eteni eduskuntaan asti. Sosialistista kuoriutui vuonna 1951 poliittisesti neutraalimpi Turun Päivälehti. Demareiden 1950-luvun lopun hajaannus jätti jälkensä myös Turun Päivälehden talouteen.

Paasion rooli koko Suomen sodanjälkeisessä politiikkaan oli todella merkittävä. Hän luotsasi kahteen eri leiriin revenneet demarit taas yhdeksi puolueeksi. Paasio myös oivalsi, että ulkopolitiikassa presidentti Kekkonen sanelee päälinjaukset. SDP:n johdon oli pakko myös vetää pesäeroa puolueen entiseen johtajaan Väinö Tanneriin, joka tunnettiin vahvana oikeistodemarina. Paasio hilasikin demareiden politiikkaa ne kuuluisat ”pari piirua vasemmalle” ja puolueesta tuli salonkikelpoinen myös Moskovan suunnassa. Puheenjohtajalla oli koko ajan melkoinen tasapainoileminen demarikentän kanssa.

Paasio johti kahta hallitusta. Toukokuussa 1966 aloittanut kansanrintamahallitus johti maata vajaa kaksi vuotta. Sen ansioiksi voidaan lukea peruskoulu sekä uusi perhe-eläkelaki. Vuonna 1972 koottu hallitus sai lempinimen nappulaliiga, koska sen kokoonpanoon kuului poikkeuksellisen nuoria ministereitä. Ulf Sundqvist johti opetusministeriötä vain 27-vuotiaana. Kannattaa muistaa, että nuoruuden käsite oli 70-luvulla vähän toista maata, joten Paasion hallituksen nuoriso oli todella nuorta sen ajan maailmaan.

Rafael Paasion ura politiikan parrasvaloissa tuli päätökseen vuonna 1975, kun hän putosi eduskunnasta. Pertti-poika ponnahti kuitenkin eduskuntaan varasijalta vuonna 1975. Pertin Heli-tytär jatkoi perinteitä vuodesta 1999 lähtien työskennellen peräti neljä kautta Arkadianmäellä.

Heikki Möttönen