Suomessa oli jatkosodan aikana kymmeniä työleirejä, joille määrättiin tuhansia suomalaisia. Teologian tohtori Pekka Niiranen osoittaa Turun yliopiston poliittisen historian oppiaineeseen tekemässään väitöstutkimuksessa, että erityyppisille työleireille lähetettiin vuosina 1942–44 ainakin 2 500 suomalaista.

Jatkosodan ajan Suomesta on annettu kuva, jonka mukaan kotirintamalla tehtiin vapaaehtoisesti ja nurkumatta töitä silloin, kun nuoret miehet olivat rintamalla. Niirasen mukaan tämä kuva ei pidä paikkaansa.

– Suomessa otettiin vuonna 1942 käyttöön yleinen työvelvollisuus, eikä vetelehtijöille annettu armoa. Naiset, jotka rikkoivat työvelvollisuutta, voitiin määrätä enintään vuodeksi naisten erityiseen työmuodostelmaan, ”kurikomppaniaan”, Niiranen kertoo.

Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö määräsi kurileirille lähes 300 naista, ja myös tytöille ja pojille perustettiin omat kurileirit.

– Oma leiri löytyi myös sellaisille naisille, jotka eivät rikkoneet työvelvollisuuslakia, mutta joita muuten pidettiin ”vaikeina”. Tällaiset naiset sijoitettiin erikoisleireille asutuskeskusten ulkopuolelle tekemään metsätöitä ja nostamaan turvetta, Niiranen toteaa.

Tutkija kertoo metsätyöleiriltä vapautumisen edellyttäneen 75 halkomotin tekemistä, mikä ei ollut työhön tottumattomalle helppoa.

– Työleirijärjestelmä huipentui vuonna 1943, kun eduskunta sääti lain erikoistyöleireistä. Näille leireille voitiin lähettää vuodeksi sellaisia naisia ja miehiä, joilla oli pahennusta herättäviä elintapoja tai jotka vieroksuivat työtä. Vuoden 1944 aikana eri puolilla maata oli kaikkiaan 42 työleiriä, joista 37 oli naisten leirejä, Niiranen summaa.

Työvelvollisuuden soveltaminen päättyi syksyllä 1944, ja pian sen jälkeen päättyi myös erikoistyöleirilain soveltaminen. Lakia ei kuitenkaan kumottu ennen kuin vasta vuonna 1991 – vain neljä vuotta ennen kuin Suomi liittyi Euroopan unioniin.

Työleirijärjestelmän kummina toimi Urho Kekkonen, joka esitti heti talvisodan jälkeen työmuodostelman perustamista naisille.

– Kekkonen ehdotti myöhemmin myös ”mustalaiskysymyksen kokonaisratkaisua”, johon olisi sisältynyt romanien kokoaminen työleireille. Kekkosen asenteesta kertoo hänen erääseen kirjeeseen tekemänsä merkintä: ”Mustalaisia varten lienee perustettava keskitysleiri, eihän niistä muuten selviä.”, Niiranen sanoo.

Keskitysleiri-termi ymmärretään tänä päivänä eri tavalla. Lainauksen kontekstissa oli kyse vankien kokoamisesta eli keskittämisestä tiettyyn paikkaan, tässä tapauksessa työleireille.

Kekkosen toive toteutui, sillä romaneille perustettiin vuosina 1943–1944 kolme työleiriä, jotka jäivät kuitenkin lyhytaikaisiksi kokeiluiksi.

Väitöstutkimuksessa arvioidaan, että erityyppisille työleireille lähetettiin vuosina 1942–44 ainakin 2 500 suomalaista.

Työleirijärjestelmästä ei ole aiemmin tehty kokonaisvaltaista tutkimusta, eikä työleirejä yleensä edes mainita sota-aikaa käsittelevissä tutkimuksissa. Niirasen väitöstutkimus tuo runsaasti uutta tietoa ja muuttaa vallitsevaa käsitystä jatkosodan aikaisesta kotirintamasta ja koko suomalaisesta yhteiskunnasta. Tutkimus perustuu laajaan lähdeaineistoon, josta osa on nyt ensimmäistä kertaa tutkimuksen käytössä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)