Paavo Lötjösen rakkaus saaristoa kohtaan syttyi kertalaakista. Ala-asteikäisenä hän pääsi viettämään aikaa kaverinsa mökille saaristoon.

– Ihastuin ensinäkemältä saaristoon. Näin muun muassa ensimmäistä kertaa merikotkia lähietäisyydeltä. Silloin 1970-luvulla merikotkat olivat vielä hyvin harvinaisia, Lötjönen kertoo.

Parikymppisenä Lötjönen alkoi seurustella nykyisen vaimonsa kanssa. Tulevilla appivanhemmilla oli mökki Iniössä. Lötjösen rakkaus saaristoon ei ollut ainakaan parisuhteen kehitystä hidastava tekijä.

– Yli 30 vuoden ajan Iniö on ollut meille tärkeä paikka, jossa meillä on nykyään omakin mökki. Mahdollisimman paljon siellä aikaa vietetään. Käytännössä heti kun jäät lähtevät, aletaan käydä ja niin kauan kuin talvella sinne päästään, käydään. Parhaillaan on saunan rakentaminen kesken siellä, Lötjönen kertoo.

Kuluvana vuonna työkiireet ovat myöhästyttäneet Lötjösen mökkikauden avausta. Apocalyptica oli huhti–toukokuussa viiden viikon Yhdysvaltojen kiertueella, jota ennen Lötjönen ei ehtinyt mökille.

Töiden viedessä paljon maailmalle saariston merkitys on vain syventynyt Lötjöselle.

– Maailmalla kiertäessä saaristomeren saariston upeuden on ymmärtänyt vielä paljon syvemmin kuin nuorena. Maailmalla jopa paikassa on kamalasti ihmisiä ja muutenkin hektistä. Minulle saariston merkitys rauhoittumisen paikkana on syventynyt. Saaristo on paratiisi omalle sielulleni.

Vaikka saaristo on edelleen upea muun muassa luonnoltaan, on Lötjönen myös huolissaan saaristosta. Aktiivisesti sukeltamista harrastava mies näkee saaristossa muutoksen, joka ei näy veden pinnalla.

– Pinnan alla muutos on dramaattinen. Runsas parikymmentä vuotta sitten vedet olivat kirkkaita ja monessa paikassa oli hiekkapohjaa. Nyt pohjalla on vihreää limaa, jotka ovat syntyneet lannoitus- ja muista päästöistä.

Vaikka saaristo on Lötjöselle hiljentymisen ja rauhoittumisen paikka, ei hän silti ole sitä mieltä, etteikö turisteja ulkomailtakin olisi syytä houkutella saaristoon.

– Saaristoon kyllä mahtuu turisteja. Jos ulkomailta saaristoon tulisi vaikka kymmenen tuhatta turistia vuosittain, se olisi määrä, jota tuskin huomaisi juurikaan, mutta paikallisille yrittäjille siitä olisi hyötyä.

Lötjösellä on mielessään myös keino, jolla kansainvälisiä vieraita saisi Saariston rengastielle ja muualle saaristoon nykyistä enemmän.

– Majoituksiin ja ravintoloihin pitäisi panostaa entistä enemmän. Saaristoon pitäisi saada lisää luksusresortteja. Jos joku pankkiiri Lontoosta päättää lähteä perheineen lomalle, ei hän halua nukkua jossain lautamajassa, Lötjönen sanoo.

Ilkka Lappi