Keihäänheitto on se todellinen suomalaisten menestyslaji yleisurheilussa. Suomi on kahminut keihäässä pelkästään jo olympiakisoista kahdeksan kultaa, kymmenen hopeaa ja seitsemän pronssia. Vuoden 1936 kesäolympialaiset järjestettiin Saksan pääkaupungissa Berliinissä. Se sai kisansa korvauksena vuonna 1916 väliin jääneiden olympialaisten tilalle. Nuo kisathan siirsi ensimmäinen maailmansota.

Berliinin kisat olivat isäntämaan propagandanäytöstä, mutta menestyi maa oikeasti myös kilpakentillä ollen mitalitilaston ylivoimainen ykkönen. Keihään piti jälleen kerran olla se suomalaisten leipälaji. Suurimmat odotukset kohdistuivat Matti Järviseen, joka oli puolustava olympiavoittaja Los Angelesin vuoden 1932 kesäkisoista. Suomi oli ottanut siinä kisassa peräti kolmoisvoiton.

Berliinissä Järvisen tekniikka oli kuitenkin hieman sekaisin ja suomalaistoivo lepäsi enneminkin Yrjö Nikkasen ja yllättäjän, Kalervo Toivosen (1913–2006), harteilla. Salolaislähtöinen Toivonen kiskaisikin komeasti 70,72, joka riitti lopulta olympiapronssille. Karjalaispoika Nikkanen sinkosi keihäänsä vaivaiset viisi senttiä pidemmällä ja korjasi hopeat. Kulta meni suomalaisten suureksi pettymykseksi Saksan Gerhard Stöckille, jonka paras heitto kisan loppupuolella liiteli 71,84.

Losin sankari Järvinen jätettiin tylysti viidenneksi, joka nyt huono sijoitus ei ole sekään.

Kisojen jälkeen käytiin kovaa jälkipyykkiä siitä, olivatko suomalaiset menneet häviämään tahallaan saksalaiselle. Puhuttiin itsensä Adolf Hitlerin antamasta miljoonan markan lahjuksesta. Suomalaiset tyrmäsivät väitteet ruskeista kirjekuorista kuitenkin heti kättelyssä. Turkulaislähtöinen toimittajalegenda Martti Jukola vahvisti asian oikeellisuuden Suuressa Olympiakirjassa.

Salon Viestiä alun perin edustanut Toivonen siirtyi myöhemmin urallaan Turun Urheiluliittoon. Hän jatkoi myös Kalevan kisoissa olympiakisoista tutulla pronssilinjalla vuosina 1936–38. Viisiottelussa hän saalisti SM-hopeaa vuonna 1937. Toivosen kuntohuippu osui Berliinissä hienosti kohdalleen, sillä hänen koko uransa ennätys oli vain puolta metriä pidempi, 71,31. Naantalilaiset kuitenkin omivat keihässankarin itselleen, sillä hän toimi vuosia kaupungissa poliisina.

Toivonen kokeili sotavuosien jälkeen myös valmennushommia Belgiassa. Vuonna 2002 Suomen valtio myönsi Berliinin olympiasankarille Pro Urheilu -palkinnon.

Heikki Möttönen