Pujo kannattaa niittää ennen kuin kasvi ehtii tehdä siemenet. Jos siemenet pääsevät varisemaan maahan asti, kasvin hävittäminen alkaa muistuttaa komealupiinin hävittämistä. Kasvi lähtee sitkeällä niitolla, mutta maassa on lukemattomia siemeniä, jotka itävät eikä pujoesiintymä kovin nopeasti katoa. Jos liikkeellä on ajoissa, pujon hävittäminen on kuitenkin helppoa.

– Kasvi ei kestä toistuvaa niittoa, siksi pujoa ei esiinny nurmikoilla. Todennäköisimmin pujon löytää omalta tontilta ojanpientareilta tai muilta sellaisilta alueilta, joita ei muokata, tutkija Heikki Jalli Luonnonvarakeskuksesta kertoo.

Kertaniitosta kasvin juuri selviää ja tekee uuden varren. Glyfosaatilla myrkyttäminen toimii, mutta jo maassa olevia siemeniä se ei poista. Toimiva tapa hävittää pujo on myös ottaa varresta kiinni ja nykäistä. Pintajuurisena kasvi irtoaa helposti, varsinkin muokkaamattomasta, pehmeästä maasta.

Kun pujo on saatu tavalla tai toisella irti, kasvit kannattaa kerätä pussiin ja polttaa. Jos polttaminen ei ole omalla tontilla mahdollista, kasvin voi myös kompostoida. Vaikka siemenet näin päätyvätkin kompostimultaan, ne tuskin itävät, jos kompostin lämpötila on kyllin korkea.

– Vaikka itäisivät, ne on helppo torjua kuten muidenkin rikkaruohojen siementaimet, siis nypätä irti maasta. Pujon voi heittää myös nurmikolle. Kasvin kuivahtaessa maahan päätyvät siemenet eivät ole ongelma, koska kasvi ei tosiaan kestä jatkuvaa leikkaamista.”

Pölytysvaiheessa olevaa pujoa kannattaa torjua hanskat kädessä. Kookas kasvi tuottaa reilusti siitepölyä, joten varsinkin allerginen henkilö saa herkästi oireita.

Muutamat pihan rikkakasvit kuten voikukka ja nokkonen kääntyvät vaikka salaatiksi. Pujosta ei vastaavaa superruokaa saa, suurina määrinä nautittuna pujo on haitaksi maksalle ja munuaisille. Keittiössäkin kasvia on silti hyödynnetty.

– Sillä on maustettu muun muassa riistaa, viinaa ja olutta. Maustekäytössä pujo on joko kuivattu tai esikeitetty, paljaaltaan maku on karvas, Jalli tietää.

Raskaana olevat ja hemofiliaa sairastavat eivät voi pujolla maustaa, koska kasvi heikentää veren hyytymistä.

Takavuosina suositut pujotalkoot ovat viime vuosina jääneet vieraslajikeskustelun jalkoihin. Huomion kiinnittyessä komealupiinin ja kurtturuusun hävittämiseen pujosta ei puhuta entiseen malliin, vaikka itse ongelma ei ole kadonnut minnekään. Pujon hävittämiseen ei liity vastaavaa lakiperustetta kuin vieraslajien torjumiseen.

– Velvoitetta ei ole, mutta pujon määrä ympäristössä kyllä lisääntyy. Joka viides suomalainen on pujolle allerginen, joten tarvetta talkoille on, Heikki Jalli toteaa.

Pujon torjuntaa vaikeuttaa sen viihtyminen pihan syrjäisemmillä alueilla, joista koko kasvia ei helposti huomaa. Pujo myös leviää tehokkaasti esimerkiksi eläinten kuljettamista siemenistä.

Jarno Keskinen