Minna CanthinPapin perhe on näytelmä, joka kyseenalaistaa perinteiset arvot ja hierarkiasuhteet. Se kuvaa perhe-elämää 1800-luvun Suomessa, jossa perheen isä, pastori Valtari, on herra talossa. Hänen lapsensa Maiju ja Jussi haluavat elää erilaista elämää kuin heidän isänsä toivoisi, josta syntyy ristiriita sukupolvien välisten arvojen välillä. Näytelmä puhuttelee arvomaailmansa myötä vielä yhtä lailla nykyajan katsojaa. Papin Perhe saa ensi iltansa 20.9 Jo-Jo Teatterissa, jossa se pyörii marraskuun ensimmäiseen päivään asti.

– Näytelmä toteutetaan perinteisellä kaavalla, mutta olen jonkun verran dramatisoinut ja lyhentänyt tekstiä. Olen lisännyt myös tanssillisia kohtauksia mukaan. Ne kuvastavat lähinnä Waltarin perheen nuorimman tyttären Maijun haaveita näyttelijän urasta. Olen myös lisännyt perheen lapsille muutamia Minna Canthin sitaatteja mukaan repliikkeihin, kertoo ohjaaja Alina Kilpinen.

Tanssillisten kohtausten lisäksi näytelmässä on lisänä Antti Paalasen modernisoitua haitarimusiikkia. Lavastuksessa ja puvustuksessa näkyvät kuitenkin 1800-luku.

Kilpisen mukaan Papin perhe on ajaton näytelmä teemaltaan.

– Kyseessä on vanhoillinen perhe 1800-luvulta. Perheen pää on isä, jolla on unelmia omasta sekä lastensa elämästä. Lapsilla on kuitenkin ihan eri unelmat, mitä isä ei halua lasten toteuttavan. Tämä kuitenkin heijastuu vieläkin yhteiskunnassa. Tuntuu, että ei se ole mihinkään muuttunut. Vanhemmat haluavat vieläkin ohjailla lapsiaan oikeille teille. Muutenkin yritetään saada toisia ihmisiä tekemään sitä, mitä he eivät itse halua. Vieläkään ei hyväksytä ihmisiä sellaisina kuin he haluavat oikeasti olla.

Kilpisen mukaan sanomassa välittyy se, että pitäisi tehdä sitä, mitä itse oikeasti haluaa ja toisaalta hyväksyä toisten arvot ja unelmat.

– Tämä näytelmä herättää jatkuvasti ajatuksia. Siinä tulee esille mitä sukupolvet aikaisemmat sukupolvet ovat kokeneet, miten se vaikuttaa tuleviin sukupolviin. Elämä ei saisi pysähtyä, vaan sen tulisi mennä eteenpäin. On tärkeää kuunnella sitä mitä itse haluaa, mutta kuunnella myös muita. Kahdella ihmisellä on usein eriävät mielipiteet ja he eivät hyväksy toisen mielipiteitä, siitä tulee konflikteja.

Näytelmässä myös tasa-arvoasiat ovat vahvasti esillä.

– Pastori hahmo kyseenalaistaa usein, että nainen ei voi tehdä tai ymmärtää jotain asiaa. Ja tämäkin ajatusmaailma näkyy edelleen, ei tietenkään niin rankasti kuin 1800-luvun aikakaudella. Perheen äiti on todella hiljennetty hahmo, koska pastori on vahva perheen pää, äidillä ei ole paljoa sanottavaa. Äiti kuitenkin omalla rauhallisella tavallaan on perheen järki, ja yrittää pitää sitä koossa, Kilpinen pohtii.

Marianne Rovio