Valtakunnalliset Riistapäivät alkoivat Seinäjoella, päivien teemana on muutos. Ilmaston muuttuessa Suomea lähestyvät uudet lajit, kuten sakaali ja pesukarhu. Moni kotoperäinen laji puolestaan vetäytyy. Myös metsästys on muutosten edessä.

Riistapäivillä on paikalla 250 tutkijaa, asiantuntijaa ja median edustajaa. Tapahtumassa esitellään keskiviikkoon saakka tuoreimpia tutkimuksia ja uutisia. Tapahtuma järjestetään jo 30:ttä kertaa, ja ensimmäistä kertaa järjestäjänä on Metsähallitus. Aikaisemmin Riistapäivät on järjestänyt Luonnonvarakeskus (Luke).

Metsähallituksen pääjohtaja Pentti Hyttinen korosti päivien avauspuheessaan eränkäynnin merkitystä.

– Eränkäynti antaa elinvoimaa erityisesti alueille, jossa muita ansaintamahdollisuuksia on vähän. Itä- ja Pohjois-Suomessa metsästysmatkailu on merkittävä toimeentulolähde paikallisille ihmisille”, Hyttinen totesi. Pelkästään valtion alueiden metsästäjät ja kalastajat tuovat 260 työpaikkaa.

Riistapäivillä Luken tutkimusprofessori Ilpo Kojola pohtii, miten suurpedot ja hirvieläimet mahtuvat samalle alueelle. Suurpedot ovat päivien vakiaiheita. Ympäristöministeriön lainsäädäntöneuvos Johanna Korpi kertoo, miten luonnonsuojelualueet vaikuttavat metsästykseen.

Näkyvä merkki ilmastonmuutoksesta on uusien lajien leviäminen Suomeen ja kotoperäisten lajien suuret alueelliset kannanvaihtelut. Tutkijatohtori Markus Melin Lukesta arvioi villisian leviävän Kaakkois- ja Etelä-Suomesta entistä laajemmalle roudan ja lumen vähentyessä.

Todennäköisimmät täysin uudet lajit ovat tutkimustiedon valossa sakaali ja mahdollisesti myöhemmin pesukarhu.

– Vaikka kanta ei vakinaistuisikaan, niin ensimmäiset sakaalihavainnot Suomessa ovat varmasti vain ajan kysymys. Sakaali on jo Virossa vakituisesti lisääntyvä asukki, Melin arvioi.

Talvipukuun vaihtavat eläimet ympäri maata näyttävät kärsivän voimakkaasti vähälumisista syksyistä.

Tutkijatohtori Sari Holopainen Helsingin yliopistosta paljasti Riistapäivillä, mitkä eläimet syövät sorsien munat. Tutkimusryhmä asensi riistakameroita lähes 200 sorsan keinopesälle. Ahkerimmat rosvot olivat varis ja harakka. Kolmanneksi pahin munarosvo oli supikoira. Myös närhi ja näätä hävittivät munia metsäisillä seuduilla.

Maatalousmaisemassa peräti yli puolet sorsien pesistä tyhjenivät pesärosvojen suihin. Metsämaisemassa joka neljäs.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)