Koulutuksemme ja varhaiskasvatuksen yksi haaste on ylläpitää ja ruokkia lasten oppimismotivaatiota. Oppimismotivaatiota pidetään oppimisen ja lapsen kehittymisen keskeisenä ehtona. Lasten motivaatiota tutkinut KM Satu Laitinen osoitti väitöstutkimuksessaan, että lasten motivaatio oppimistilanteissa eriytyy jo päiväkoti-iässä.

KM Satu Laitisen väitöskirjatyössä tarkasteltiin 4–9-vuotiaiden lasten motivaatiota, sen yhteyttä kielellisiin valmiuksiin ja lasten kiinnostuksenkohteisiin. Väitöstutkimuksessaan Laitinen osoitti, että lasten motivaatio oppimistilanteissa eriytyy jo päiväkoti-iässä. Pitkittäisseurannan perusteella Laitinen totesi, että lasten oppimismotivaatio voidaan luotettavasti arvioida jo päiväkoti-iässä neljävuotiailla lapsilla. Laitisen väitöstyössä kehitettiin mittareita, jotka soveltuvat lasten motivaation arviointiin päiväkotiympäristössä.

Lasten motivaation rakennetta eli ulottuvuuksia tarkasteltiin lapsen toiminnan suuntautumista kuvaavalla motivaation-orientaatioiden mallilla.

– Lastentarhanopettajien tekemissä motivaatio-orientaatioiden arvioinneissa ilmeni, että jo 4–6-vuotiaiden lasten toiminnassa oppimistilanteessa on havaittavissa tehtäväsuuntautuvaa, tehtävää välttelevää ja sosiaalisesti riippuvaa käyttäytymistä. Tämä tarkoittaa, että osa lapsista suuntautuu ja syventyy oppimishaluisesti tehtäviin. He osoittavat myös sitkeyttä ja itsenäisyyttä haasteellisissa aikuisen ohjaamissa tehtävissä päiväkodissa, Laitinen kertoo.

Tutkimuksen mukaan osan lasten toimintaa tehtävissä suuntaa pikemmin oppimis- ja ohjaustilanteen sosiaaliset tekijät, kuten sosiaaliset vihjeet ja ulkoinen apu. Toisin sanoen sosiaalinen riippuvuus luonnehtii osin näiden lasten toimintaa päiväkodin ohjatuissa tehtävätilanteissa. Tutkimuksissa havaittiin myös lapsia, joilla tehtävätilanteet saavat aikaan negatiivisia tunteita.

Laitisen mukaan nämä lapset ryhtyivät pikemmin välttelemään tehtävää jo tehtävän alussa esimerkiksi tekemällä muuta, eli oheistoiminnalla.

– Tukitoimia suunniteltaessa on esiarvoisen tärkeä tunnistaa ja huomioida lasten motivaatioerot oppimistilanteissa lapsen yksilöllisen ja tarkoituksenmukaisen ohjaamisen kannalta, Laitinen toteaa.

Neljän, viiden ja kuuden vuoden iässä toteutetun pitkittäisseurannan perusteella lasten motivaatioerot näyttävät säilyvän kohtuullisen pysyvinä. Tehtäväsuuntautuneisuus eli lapsen suuntautuminen annettuun tehtävään ja pyrkimys itsenäiseen työskentelyyn sekä välttämissuuntautuneisuus eli tehtävää välttelevä toiminta olivat pysyvämpiä taipumuksia kuin sosiaalinen riippuvuuskäyttäytyminen.

– Kun samojen lasten motivaatiota seurattiin koulun 3. luokalle, seurantatulokset osoittivat, että mitä tehtäväsuuntautuneempi lapsi oli jo 6-vuotiaana, sitä myönteisempi oli hänen motivaation kehitys esikoulusta 3. luokalle. Lisäksi havaittiin, että kasautuneet motivaatio-ongelmat päiväkoti-iässä näyttivät ennustavan välttämissuuntautuneisuutta koulun 3. luokalla, Laitinen sanoo.

Päiväkoti-ikäisten lasten motivaation kehitystarkastelu osoitti, että lapsen hallitseva tehtävää välttelevä toiminta ja lisääntynyt riippuvuus ulkoisesta tuesta olivat yhteydessä lapsen heikompiin lukemisvalmiuksiin ja kielen ymmärtämistaitoihin. Sen sijaan lapsen hallitseva tehtäväsuuntautuneisuus oli yhteydessä vahvempiin kielellisiin taitoihin.

Laitinen tutki myös lasten kiinnostuksen kohteita ja niiden kehittymistä ennen kouluikää. Lasten kiinnostuksenkohteiden tarkastelussa osoitti, että ne lapset, jotka opettaja oli arvioinut tehtäväsuuntautuneiksi ja joiden kielelliset taidot olivat vahvempia, kertoivat olevansa kiinnostuneita lukemistehtävistä päiväkodissa 4 ja 6 vuoden iässä. Myös vanhempien mukaan nämä lapset osoittivat kotona kiinnostusta lukemistehtäviin.

Sen sijaan lapset, joiden motivaatio päiväkodissa ilmeni tehtävää välttelevänä ja sosiaalisesti riippuvana toimintana ja jotka osoittivat alhaisempia kielellisiä taitoja, kertoivat olevan enemmin kiinnostuneita leikkitilanteista päiväkodissa. Myös lasten vanhempien havainnot olivat samansuuntaisia.

– Koska oppimismotivaatiolla ja kielellisissä valmiuksilla näyttää olevan pysyvyyttä ja merkitystä oppimisvalmiuksien ja lapsen kiinnostuksen kehittymiseen, olisi motivaatioeroihin kiinnitettävä huomiota jo niiden syntyvaiheessa ja ennen esiopetusikää, eli 4-vuotiaana, Laitinen suosittelee.

Laitinen toteutti väitöstutkimuksen kahdessa eri tutkimusprojektissa: Promo-tutkimusprojektissa, jossa 130 lasta arvioitiin 4-, 5- ja 6-vuotiaana ja joista 82 seurattiin 3. luokalle asti sekä Jänistarinat-tutkimusprojektissa, jossa seurattiin 22 4–5-vuotiasta lasta yhden vuoden kestävän kuullun ymmärtämisen taitojen kehittymistä tukevan ohjelman aikana. Väitöstutkimus on osa laajempaa Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksella ja Oppimistutkimuksen keskuksessa toteutettuja oppimiseen ja oppimisvaikeuksiin liittyviä tutkimuksia.

Laitinen esittää väitöskirjansa Motivaation suuntautumisen kehittyminen 4–9-vuotiailla lapsilla: Kielellisten valmiuksien merkitys lasten motivaatioprofiilien pysyvyyteen ja muutoksiin ennen kouluikää julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 15. joulukuuta.

Vastaväittäjänä on professori Marja-Kristiina Lerkkanen (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena apulaisprofessori Janne Lepola (Turun yliopisto). Väitöstilaisuus on suomenkielinen.

Laitinen on syntynyt vuonna 1977 ja kirjoitti ylioppilaaksi Hermannin lukiossa Salossa vuonna 1996. Laitinen suoritti kasvatustieteiden maisterin tutkintonsa Turun yliopistossa vuonna 2011. Väitöksen alana on kasvatustiede.

Väitöskirja on julkaistu sähköisenä http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7503-7.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)