Seurantatutkimus osoittaa, että äidin vaikeudet kiintyä vauvaan kahdeksan kuukauden iässä ovat yhteydessä lapsen lisääntyneisiin uniongelmiin ja ne näkyvät vielä 2-vuotiaankin lapsen unessa.

THL:n ja Helsingin yliopiston tutkimuksessa vanhemmat arvioivat vauvan erityyppisiä uniongelmia: kokonaisuniongelmia, yöheräilyn määrää, vaikeuksia nukahtaa iltaisin ja uniassosiaatiohäiriöitä, joilla tarkoitetaan vauvan vaikeuksia rauhoittua ja nukahtaa uudelleen ilman vanhemman apua. Aiempaa tutkimusta vanhempi–lapsi-kiintymyksen ja unen välisestä yhteydestä on vain niukasti, ja isien osalta se puuttuu kokonaan.

Äitien kokemat kiintymysongelmat kahdeksan kuukauden ikäiseen vauvaan heijastuivat lapsen lisääntyneisiin kokonaisuniongelmiin sekä vaikeuksiin nukahtaa kahdeksan kuukauden iässä sekä 2-vuotiaana edellisten lisäksi myös yöheräilyyn sekä uniassosiaatiohäiriöihin. Yhteydet säilyivät, kun kontrolloitiin joukko lapsen uneen vaikuttavia muuttujia kuten äidin ja isän ikä, masennusoireet, koulutus, terveysongelmat sekä lapsen rintaruokinta, sukupuoli, ikä ja sisarusten määrä.

Hieman yllättäen havaittiin, ettei isän lapseen kohdistuvien kiintymysongelmien ja lapsen uniongelmien välillä ollut yhteyttä. Sekä äidin että isän masennusoireet lisäsivät lapsen uniongelmia. Äidin masennusoireet vaikuttavat lapsen uneen sekä suoraan että epäsuorasti kiintymysongelmien kautta.

– Tutkimuksen tulokset korostavat äidin ja lapsen välisessä kiintymyssuhteessa havaittujen haasteiden tunnistamisen tärkeyttä mahdollisimman varhain, jopa ennen lapsen syntymää. Erityisesti silloin kun äidillä on masennusoireita ja haasteita kiintymyssuhteen muodostamisessa, tulisi tarjota kiintymyssuhteen vahvistamiseen tähtäävää tukea. Myös lapsen univaikeuksia tulee aktiivisesti hoitaa huomioiden vuorovaikutukseen liittyvät näkökohdat, toteaa päätutkija, Helsingin yliopiston yliopistonlehtori KT Erja Rusanen tiedotteessa.

– Vanhempi–lapsi-suhteen tukeminen interventioiden tai psykoterapian avulla on tärkeää, koska kiintymysongelmat ja vauvan univaikeudet vaikuttavat todennäköisesti molempiin suuntiin toisiaan vahvistaen ja voivat vaikeimmillaan johtaa perhe-elämään kielteisesti vaikuttavaan noidankehään.

Tutkimus toteutettiin keskisessä Suomessa keräämällä tietoa äideiltä neljänä eri ajankohtana: viimeisen raskauskolmanneksen aikana sekä lapsen ollessa kolmen, kahdeksan ja 24 kuukauden ikäinen. Molemmat vanhemmat täyttivät samansisältöiset kyselylomakkeet. Tutkimuksen vastemuuttujat (lapsen uniongelmat) mitattiin 8 ja 24 kuukauden aikapisteissä ja selittävät muuttujat (vanhempien kiintymysongelmat) 8 kuukauden aikapisteessä. Kontrolloitavat muuttujat mitattiin kaikissa neljässä aikapisteessä.

Tutkimukseen osallistui merkittävän paljon vanhempia vastaaviin tutkimuksiin verrattuna: 1 299 äitiä ja 1 211 isää vastasi kiintymystä koskevaan kyselyyn, 1 301 vanhempaa arvioi kahdeksan kuukauden ikäisten uniongelmia, ja 950 vanhempaa arvioi 2-vuotiaiden uniongelmia.

Tutkimus on osa Lapsen uni ja terveys -tutkimusta, joka on toteutettu THL:n, Pirkanmaan hyvinvointialueen sekä Helsingin, Tampereen ja Itä-Suomen yliopistojen yhteistyönä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)