JHL:n lakko sai lasten ravinnonsaannista huolestuneiden yrittäjien ja muiden toimijoiden auttamisenhalun heräämään. Raisiossa paikalliset K-kauppiaat, Naantalissa ja Liedossa vanhempainneuvosto, Somerolla paikallinen yrittäjä ja kokoomusvaltuutettu ja niin edelleen ovat heränneet siihen järkyttävään tilanteeseen, että koululaiset ja päiväkotilapset joutuvat elämään kaksi päivää eväitten varassa.

Moni toteaa, että on perheitä, joissa kouluruoka on ainut lapsen lämmin ateria päivässä. Ja nyt sekin heiltä viedään! On toden totta ahdistava ajatus, että joillakin perheillä ei ole, millä lapsensa ruokkia. He tarvitsisivat apua paljon enemmän kuin nämä kaksi päivää.

Toivoisi, että jos nämä auttajat ovat aidosti huolissaan lapsista, he kohdistaisivat apunsa näiden vaikeassa asemassa olevien perheiden arkeen – ei pelkästään näihin kahteen lakkopäivään! Se olisi todellista ja aitoa auttamisenhalun osoittamista. Samoilla kustannuksilla saisi apua pitkäksi aikaa lukemattomille perheille – mutta ei tietenkään samanlaista medianäkyvyyttä.

Kouluruokailu on loistava asia ja nyt sen arvo toden totta tuli todistettua. Se on niinkin tärkeäksi oikeudeksi koettu, että joku vanhempi on jopa pyytänyt liittoamme maksamaan hänen lapsensa eväät.Kyse lienee periaatteesta: lasten ruokailun järjestäminen ei kuulu vanhemmille koulupäivinä, ei erityistilanteissakaan.

Kun kunta järjestää kouluruokailun, sitä sitoo monet ravintoarvoja, hygieniaa, kylmäketjuja, omavalvontaa koskevat määräykset ja laatuvaatimukset. Vaatii rautaista ammattitaitoa, että kiireen keskellä kukaan lapsi ei saa terveydelleen sopimattomia annoksia. Enää ei ole niin yksikertaista, että mennään vaan soppatykillä koulun pihalle ja jaetaan ruokaa. Soppaa tarvitsee olla tosi monta sorttia.

Auttajia on ilmestynyt lakkopäiviksi siellä täällä. Kun apu ei olekaan kelvannut, on päästy taivastelemaan tätä. Raision kaupunginjohtaja Ari Korhonen toimi ryhdikkäästi, samoin Naantalin kaupunki vain pari esimerkkiä mainitakseni. Molemmat totesivat, että ruoan tarjoamiseen liittyy vastuita ruoanjakelussa allergioiden ja ruokarajoitteiden suhteen. Ainakin Raisiossa haluttiin myös pysyä lakkoon ja kauppaketjuihin nähden neutraalina osapuolena, joka oli kunnioitettavan viisas päätös.

Ei kaikilla, mutta monella näistä auttajista taisi olla auttamisenhalun sijasta suurempi halu murtaa JHL:n lakkoa – ja tietenkin hankkia imagohyötyä firmoilleen tai toiminnalleen. Vaikea on muuta ajatella, kun nämä samaiset kouluruoan varassa elävät lapset saivat elää edeltävän syysloman ihan surutta ilman lämmintä ateriaa – ei ollut avuntarjoajia liikkeellä – vai oliko?

Onko tosiaan niin, että auttamisen halu vaan sattui heräämään juuri JHL:n lakon ajaksi? Tätä ei saata parhaalla tahdollakaan monikaan uskoa.

Maaret Laakso, aluepäällikkö, JHL