Nopeusrajoitukset herättävät suuria tunteita. Liikennevirasto sekä ELY-keskukset saavat niistä melkoisesti palautetta. Liikennevirasto muistuttaa, ettei rajoituksia laiteta hetken mielijohteesta teiden varsille, eikä varsinkaan tienkäyttäjien kiusaksi.

Nopeusrajoitusten ensisijainen tehtävä on tieliikenteen turvallisuuden lisääminen. Turvallisuusaspektin lisäksi nopeuksia säätelemällä voidaan vaikuttaa myös liikenteen sujuvuuteen, välityskykyyn, liikennekustannuksiin sekä liikenteen aiheuttamiin ympäristöhaittoihin.

Nopeusrajoitusten taustalla ovat säädökset ja ohjeet eli tieliikennelaki, tieliikenneasetus, liikenne- ja viestintäministeriön yleisohje nopeusrajoituksista sekä liikenneministeriön päätös liikenteen ohjauslaitteista.

– Autojen turvallisuus on parantunut. Samaan aikaan niistä on tullut niin hiljaisia, ettei niissä vauhti kuulu eikä tunnu. Liikennevirastolle asetetut turvallisuustavoitteet ovat koventuneet samalla niin paljon, että me emme voi löysätä näissä asioissa yhtään. Vaikka auto on kuinka turvallinen, yli 80 kilometrin tuntivauhdilla varsinkin kohtaamisonnettomuuksien aiheuttamien seurausten vakavuus kasvaa. Näin ollen mitään laajempaa mahdollisuutta nopeusrajoitusten nostamiseen ei ole nähtävissä, sanoo liikenteen ohjauksen asiantuntija Tuomas Österman Liikennevirastosta.

Taajaman ulkopuolella nopeusrajoitus on 80 kilometriä tunnissa yleisrajoitus, ellei liikennemerkeillä toisin osoiteta.

Taajamassa yleisrajoitus on 50 kilometriä tunnissa. Taajamamerkki sisältää 50 kilometriä tunnissa aluenopeusrajoituksen eli merkin yhteydessä käytetään nopeusrajoitusmerkkiä vain, jos rajoitus poikkeaa tästä.

Taajaman sisällä voi olla erikseen merkitty rajoitus 60 kilometriä tunnissa rajoitus. Kunnat ja kaupungit käyttävät hyvin paljon taajamissa myös rajoituksia 30 kilometriä tunnissa ja 40 kilometriä tunnissa. Jos taajaman sisällä on korkeintaan rajoitus 30 kilometriä tunnissa, töyssyistä ja hidasteista ei välttämättä varoiteta erikseen. Sen sijaan jos rajoitusalueella 40 kilometriä tunnissa on hidasteita, siitä on varoitettava liikennemerkillä.

Pihakadulla nopeusrajoitus on 20 kilometriä tunnissa. Jos kävelykadulla sallitaan poikkeuksellisesti jonkinlainen ajoneuvoliikenne, nopeusrajoitus on myös 20 kilometriä tunnissa.

Moottoritiemerkki ei sisällä nopeusrajoitusta. Rampilta moottoritielle tullessa nopeusrajoitus 80 kilometriä tunnissa nopeusrajoitus on voimassa, kunnes eteen tulee merkki 100 kilometriä tunnissa tai 120 kilometriä tunnissa.

Suomessa nopeusrajoitus jatkuu aina suorassa suunnassa risteyksen jälkeenkin, jos liikennemerkillä ei muuta osoiteta. Sen sijaan käännyttäessä toiselle tielle nopeusrajoitus palautuu yleisrajoitukseksi, jos liikennemerkeillä ei muuta osoiteta tai ei olla nopeusrajoitusalueella.

Liikennevirasto vastaa maanteiden nopeusrajoituksiin liittyvästä ohjeistuksesta valtakunnan tasolla. Liikennevirasto koordinoi koko Suomen osalta talvi- ja pimeän ajan nopeusrajoituksia eli päättää, koska talvinopeudet otetaan maanteillä käyttöön.

ELY-keskuksille kuuluvat päätökset oman alueensa maanteiden nopeusrajoituksista ja yksittäisten merkkien asettamiset. Tämä johtuu siitä, että ELY-keskukset tuntevat oman tieverkkonsa parhaiten, joten heidän asiantuntijansa pystyvät parhaiten arvioimaan nopeusrajoitustarpeet.

Kaupungit ja kunnat ovat itsenäisiä tienpitäjiä, jotka päättävät oman katuverkkonsa nopeusrajoituksista. Niiltä osin nopeusrajoitukset eivät kuulu Liikennevirastolle tai ELY-keskuksille. Kunnat määrittelevät myös taajamien rajat, vaikka taajamamerkin asettaminen maantielle kuuluukin ELY-keskuksille.

Tieluokka on ensimmäinen nopeusrajoituksiin vaikuttava asia. Rajoitusta 120 kilometriä tunnissa voidaan käyttää vain moottoriteillä. Nopeusrajoituksen 100 kilometriä tunnissa voidaan sanoa olevan muilla pääteillä jonkinlainen tavoite, joka pyritään saavuttamaan, jos kaikki asiaan liittyvät seikat sen mahdollistavat. Seutu- ja yhdysteillä 80 kilometriä tunnissa on yleensä suurin käytettävä nopeusrajoitus.

Myös tien kaarteisuus ja leveys vaikuttavat, kuten myös kuinka paljon jalankulku- ja polkupyöräliikennettä tien varressa on, kuinka paljon meluhaittoja tien varren asukkaille syntyy, miten tiheässä liittymiä on ja minkälaisia ne ovat.

Tien kunto on yhä useammin asia, joka vaikuttaa suoraan nopeusrajoituksiin. Jos tie on kovin urautunut tai kuoppainen, nopeusrajoituksia joudutaan alentamaan, kunnes tie on saatu parempaan kuntoon. Nämä päätökset tehdään ELY-keskuksissa.

Tien liikennemäärät vaikuttavat myös nopeusrajoituksiin. Mitä enemmän jollakin tiellä on liikennettä suhteessa tien ajokaistoihin, sitä varmemmin nopeusrajoituksia lasketaan. Esimerkkinä on Espoossa Länsiväylä, jonka nopeusrajoitus on jouduttu laskemaan 80 kilometriin tunnissa, jolloin sen välityskyky toimii ruuhka-aikoina parhaiten. Samalla väylän meluhaittoja saatiin pienennettyä.

Rajoituksia pohtiessaan ELY-keskukset katsovat aina myös tien turvallisuushistorian. Tilastojen pohjalta tiedetään keskittymät, joissa tulee paljon onnettomuuksia. Muita huomioon otettavia asioita ovat mahdolliset tasoristeykset, lauttarannat, avattavat sillat, tunnelit, koulut, tienvarren palvelut ja niin edelleen.

Talvikaudella moottoriteiden nopeuksia lasketaan 120 kilometristä sataan kilometriin tunnissa ja suurella osalla muita teitä 100 kilometriä tunnissa vaihtuu 80 kilometriin tunnissa. Vaihtuvilla nopeusrajoituksilla varustetuilla moottoriteillä voidaan syksyn ja kevään siirtymäkauden aikana käyttää kesäajan rajoituksia valoisaan aikaan, jos sää ja keliolosuhteet sen mahdollistavat.

Talvinopeuksien käytössä ELY-keskukset voivat harkintansa mukaan tehdä poikkeuksia joidenkin teiden kohdalla. Tällaisia teitä ovat moottoriliikennetiet, keskikaiteelliset ohituskaistatiet, leveäkaistatiet ja tiet, joiden liikennemäärä on tarpeeksi alhainen. Näillä teillä voi olla talvellakin nopeusrajoitus 100 kilometriä tunnissa, koska kohtaamisonnettomuusriski on pienempi. Myös teillä, joilla on käytössä vaihtuvat nopeusrajoitukset, voidaan kelin salliessa talvellakin käyttää rajoitusta 100 kilometriä tunnissa.

Vaihtuvia nopeusrajoituksia operoivat Tieliikennekeskukset. Näiden merkkien näyttämiin rajoituksiin vaikuttavat muun muassa sää ja keli, ruuhkat, työmaat, tiemerkintöjen puuttuminen tai valaistusolosuhteet.

– Liikennevirasto pyrkii siihen, että jatkossa työmaiden kohdilla käytettäisiin enemmän vaihtuvia nopeusrajoituksia. Hiljaisempina aikoina tai viikonloppuisin, kun työmailla ei tehdä töitä, rajoituksia voitaisiin niillä melko helposti nostaa, Österman sanoo.

Ovatko liikennemerkit samanlaisia kaikkialla maailmassa tai edes Euroopan sisällä? YK hallinnoi maailmanlaajuisesti Wienin liikennemerkkisopimusta, joka alun perin allekirjoitettiin vuonna 1968. Suomi on sitoutunut noudattamaan sopimuksen puitteissa Euroopan järjestelmää.

Eurooppalaisessa liikennemerkkijärjestelmässä käytetään symboleita, kun USA:ssa merkeissä on enemmän tekstiä. Täysin samanlaisia liikennemerkit eivät ole Euroopan sisälläkään, mutta sen verran samanlaisia, että yleensä tienkäyttäjällä ei ole vaikeuksia tunnistaa niitä.

Liikennevirasto benchmarkkaa hyviä malleja eri maista. Esimerkiksi uuden tieliikennelain liikennemerkeissä on nuolien kärkiin otettu mallia Saksasta ja vastaavasti henkilöhahmot tulevat olemaan hyvin samanlaisia kuin Tanskassa ja Norjassa.

Uusi tieliikennelaki tulee voimaan kesäkuun 2020 alussa. Sen mukaisia liikennemerkkejä ryhdytään ottamaan käyttöön teillä sen jälkeen.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)