Palanen mielenkiintoista Turun historiaa löytyy Yliopistonmäkeä kiertävältä Vesilinnantieltä ylös nousevien portaiden päästä. Siellä, pusikon keskellä hieman piilossa on kyltti, joka kertoo maassa riviin aseteltujen kivien olevan viimeinen jäännös vanhasta tulliaitauksesta. Aitaus ympäröi kaupunkia pikkutullia kannettaessa vuosina 1622–1808. Sitä kutsuttiin yleisesti taketiksi.

– Valtiopäivät päättivät Ruotsissa vuonna 1622 pikkutullin kantamisesta kaupunkien toreille tai markkinoille tuotavista kotimaisista tuotteista, joita syödään tai kulutetaan. Kruunu määräsi tuolloin kaupungit ympäröitäväksi tulliaitauksella, jossa kaupunkiin johtavan tien kohdalla tuli olla portti ja tullipuomi. Tullia kannettiin aluksi elintarvikkeista ja kulutustarvikkeista ja vähitellen kaikista markkinatavaroista, kertoo Turun museokeskuksen tutkija Kaarin Kurri.

Turun tulliaita oli paikoin puista paaluaitaa ja paikoin kivestä ladottua. Aita alkoi itäpuolella jokirannasta nykyisen arkkipiispan talon kohdalta. Hämeentullista se jatkui Uudenmaan eteläiseen tulliporttiin ja sieltä lounaaseen Vartiovuoren taitse. Länsipuolella aita alkoi Sairashuoneenkadun kohdalta, jossa oli tullihuone. Sieltä aita jatkui vinosti Puolalanmäelle ja Aninkaistentulliin.

– Aitaan liittyivät sisääntuloteiden kohdalle rakennetut tulliasemat Hämeentulli, Uudenmaantulli ja Aninkaistentulli. Lähemmäksi Aurajokisuuta tehtiin vielä myöhemmin Meritulli ja Multavieruntulli yläjuoksulle.

Aita oli aluksi noin kolme kilometriä pitkä, mutta sitä laajennettiin 1600-luvun puolessa välissä kaupungin maaostojen myötä vajaan viiden kilometrin pituiseksi. Vuonna 1704 sen pituudeksi mainittiin kuusi kilometriä. Aita oli huonossa kunnossa suurimman osan 1600-lukua ja sitä koettelivat lukuisat kaupunkipalot.

– Aita vaurioitui myös isonvihan aikana pahoin ja se, samoin kuin tullihuoneet, jouduttiin rakentamaan monin paikoin uudelleen.

Vuodesta 1624 lähtien kaikkien, jotka saapuivat Turkuun maa- tai vesiteitse, oli tullimaksunsa kaupungin porteilla suoritettuaan vietävä heti kuormansa torille myytäväksi. Aninkaisten- tai Multavieruntullin kautta tuotu puutavara oli myytävä Uudellatorilla, kun taas Karjakadun ja Hämeenkadun päissä olevien tullien kautta tuotu tavara vietiin Akatemiantorille. Kaupunkilaisilla ei ollut oikeutta tehdä kauppaa maalaisten kanssa tulliaidan ulkopuolella.

– Maatulli lakkautettiin 1800-luvun alussa ja tuolloin aita menetti merkityksensä.

Tiina Pitkänen