Pixarin uusin animaatio Coco sijoittuu Meksikoon. Se on elokuva, jonka teemat ovat tuttuja sekä monista animaatioista että muista elokuvista. Pitkään monissa Pixarin menestystarinoissa roolissa tai toisessa mukana olleen Lee Unkrichin ohjaama Coco onnistuu kertomaan tutun oloisen tarinan kuitenkin koskettavasti.

Coco kertoo Miguel-pojasta, joka haaveilee muusikon urasta. Hänen suuri esikuvansa on Ernesto de la Cruz, jonka vanhoja esiintymisiä hän katsoo vanhoilta videoilta. Miguelin perhe ei pojan haaveita sulata. Sukulaisten mielestä Miguelin pitäisi seurata suvun perinteitä ja unohtaa haaveet muusikon urasta. Miguelin suku suhtautuu musiikkiin suorastaan vihamielisesti.

Miguel ei suostu hylkäämään haaveitaan. Sen sijaan hän löytää kitaran, jonka avulla pääsee kuolleiden maailmaan. Siellä Miguel pääsee selvittämään, miksi hänen sukulaisensa suhtautuvat musiikkiin niin ehdottoman kielteisesti.

Kuten aina Pixarin animaatioissa, animaatiojälki on moitteetonta. Ei ole ihme, että Coco ehti jo voittaa parhaan animaation Golden Globen. Samassa kategoriassa Coco on myös Oscar-ehdokkaana.

Cocon maailma on värikylläinen, mikä lisää sadunomaisuuden tuntua. Vaikka kuolleet ovatkin keskeisessä roolissa Cocossa, elokuva ei ole tippaakaan synkkä. Koskettava se kyllä on varsinkin loppua kohden.

Koskettavuus syntyy ennen kaikkea siitä, että tarina ja hahmot ovat hyvin kirjoitettuja. Tarina ja Miguelin koettelemukset koskettavat ja saavat kiinnostumaan, miten tarinassa lopulta käy. Tarinan keskeisissä hahmoissa on syvyyttä, mikä on usein se piirre, mikä erottaa hyvän elokuvan massasta. Myös Miguelin suvun vaiheissa on syvyyttä, mikä auttaa ymmärtämään musiikkiin vihamielisesti suhtautuvien sukulaisten näkökulmaa.

2000-luvun aikana myös siihen on animaatioiden kohdalla saanut tottua, että elokuvien suomenkieliset dubbaukset ovat laatutyötä. Coco ei tee poikkeusta tähän sääntöön. Muutamia äänirooleja aiemminkin tehnyt Luca Elshout Miguelin äänenä tekee varsin vahvaa työtä, kuten muutkin äänensä hahmoille antaneet. Cocossa kuullaan myös Waltteri Torikkaa, joka ääninäyttelee Ernesto de la Cruzin roolin.

Coco on ennen kaikkea tarina oman tiensä löytämisestä. Se on tarina, johon aikuisenkin on helppo samaistua. Mitä todella haluan tehdä? Miten voitan vaikeudet, jotka elämässä syystä tai toisesta kasaantuvat unelmieni ja todellisuuteni väliin? Miten saavutan unelmani?

Tällaisista peruskysymyksistä syntyy Cocon tarinan voima. Ne kysymykset puhuttelevat elokuvan ydinkohderyhmän lisäksi myös aikuista.

Ilkka Lappi