Moni ei tiedä olevansa värisokea. Värinäön häiriöt kulkevat suvussa ja vaivaavat huomattavasti useammin miehiä kuin naisia. Värisokeuden voi huomata arkisissa tilanteissa tai selvittää testillä, mutta usein se voi jäädä myös kokonaan huomaamatta.

Jos liikennevalojen värit näyttävät oikeastaan aika samanlaisilta tai kaupan hedelmähyllyn punaisten ja vihreiden omenoiden erottaminen toisistaan tuottaa hankaluuksia, saatat kärsiä heikentyneestä värinäöstä.

– Värisokea ei pysty hahmottamaan värejä oikein. Äärimmillään värisokeus voi ilmetä niin, ettei siitä kärsivä hahmota värejä lainkaan, vaan näkee pelkästään harmaan eri sävyjä, kuvailee optikko Sauli Karvinen Specsaversilta.

Värinäön taustalla ovat silmän tappisolut: jos solujen toiminnassa on ongelmia tai ne puuttuvat kokonaan, aiheuttaa se vaikeuksia värisävyjen hahmottamisessa. Puna-vihersokeus on värinäön häiriöistä yleisin, mutta myös esimerkiksi sinisen värin hahmottamisessa voi joillakuilla olla hankaluuksia.

Värisokeus on useimmiten miesten vaiva. Värinäön häiriöt vaivaavat noin kahdeksaa prosenttia miehistä, mutta vain noin 0,5–1 prosenttia naisista. Moni voi myös kärsiä värisokeudesta tietämättään.

– Jos on ollut värisokea koko ikänsä, ei asiaan yleensä kiinnitä mitään huomiota. Värisokeus voi kuitenkin silloin tällöin tulla esiin arkisissa tilanteissa: esimerkiksi puolukkametsällä marjojen erottaminen pusikosta on värisokealle tavallista hankalampaa, havainnollistaa Karvinen.

– Arjessa esimerkiksi toisiinsa sointuvien vaatteiden valinta voi tuottaa heikosti värejä hahmottavalle hankaluuksia, eivätkä vaatevalinnat välttämättä satu muiden mielestä kohdilleen. Moni, joka tietää värinäkönsä olevan heikko, pyytääkin kaveria katsomaan asukokonaisuuden värit puolestaan.

Liikenteessäkään värisokeuden ei ole todettu olevan vaaraksi – näyttäväthän liikennevalotkin punaista, keltaista ja vihreää valoa aina samassa järjestyksessä. Silloin oikean värin voi päätellä, vaikka ei sitä näkisikään.

Tietyissä ammateissa vaaditaan virheetöntä värinäköä. Lentäjänä, sähköasentajana tai veturin kuljettajana värinäkö on välttämätön. Näihin ammatteihin päästäkseen värinäkö onkin ensin testattava. Jos omassa työssä värinäöllä ei juuri ole väliä, voi jopa koko elämänsä elää huomaamatta olevansa värisokea.

– Jos silmästä puuttuvat värien näkemistä säätelevät tappisolut, ei värejä näe lainkaan. Silloin on todennäköisempää, että värisokeus tulee jossain vaiheessa elämää ilmi. Muuten asiaa harvoin itse havaitsee, ellei tee värinäköä mittaavaa testiä, toteaa Karvinen.

Karvisen mukaan täydellinen värisokeus on hyvin harvinaista – useimmiten heikentyneestä värinäöstä kärsivätkin erottavat värejä, vaikka eivät näkisikään niitä kuten muut. Hämärässä värit erottuvat huonommin jokaisella, mutta hämäränäkö heikentyy usein entisestään iän myötä. Värien erottamista voi iän karttuessa heikentää myös harmaakaihi.

– Kaihissa silmän linssi himmenee, mikä aiheuttaa värien samentumista. Tässä ei kuitenkaan ole kyse värisokeudesta, joka on useimmiten synnynnäistä. Jos värien huomaa himmenneen hiljalleen, kannattaa kääntyä lääkärin puoleen, neuvoo Karvinen.

Täydellinen värisokeus on hyvin harvinaista. Todellisuudessa suurin osa värinäön häiriöistä kärsivistä hahmottaa kyllä värejä, vaikka ei näkisikään niitä oikein.

Värisokeus on useimmiten perinnöllistä ja synnynnäistä: siksi sitä ei välttämättä itse huomaa. Värinäön heikentymistä voi aiheuttaa myös pitkäaikainen kemikaaleille altistuminen tai harmaakaihi. Harmaakaihin kohdalla kyse ei kuitenkaan ole värisokeudesta, vaan himmenneet värit kirkastuvat taas kaihileikkauksen jälkeen.

Värisokeat ovat tottuneet elämään maailmassa, jossa värit eivät näy samoin kuin muille.