200-vuotiaan Turun Akatemiatalon peruskorjaushanke valmistuu Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Rakennukseen on tehty erilaisia muutostöitä 1900-luvulla, viimeisin laajempi peruskorjaus suoritettiin 1975-78. Turun Akatemiatalon peruskivi muurattiin Ruotsin vallan aikana vuonna 1802. Sitä todisti paikan päällä myös Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf.

Osaltaan myös Suomen sota 1808–09 vaikutti siihen, että itse rakennus valmistui vasta pitkälle seuraavalla vuosikymmenellä. Tällä välin oli valtakin Suomessa vaihtunut ja vuoden 1809 Haminan rauhan jälkeen Suomi oli autonominen osa Venäjän keisarikuntaa.

Turussakin elämä jatkui uuden vallanpitäjän alaisuudessa ja vuonna 1816 valmistui jyhkeä uusklassistinen Akatemiatalo. Rakennuksen suunnittelusta vastasi arkkitehti Carl Cristoffer Gjörwell ja hänen työmaa-arkkitehtinaan toimi Charles Bassi. Varsinaiset vihkiäiset vietettiin vuonna 1817. Suomen suurruhtinas, Aleksanteri I, suhtautui positiivisesti Turun Akatemian rakennushankkeeseen. Uudesta Akatemiatalosta tuli suomalaisen akateemisuuden ja sivistyksen uusi symboli. Sitä riemua kesti kuitenkin vain kymmenen vuotta, sillä vuoden 1827 Turun palo sotki suunnitelmat. Palo tuhosi vuonna suuren osan yliopiston kokoelmista ja tiloista ja Turun Akatemia siirrettiin Helsinkiin keisarin käskyllä 25.10.1827.

Akatemiatalo ehostettiin täysin ja C. L. Engelin suunnitelmien mukaisesti ja se luovutettiin vuonna 1830 Turun hovioikeuden, -tuomiokapitulin ja -lääninhallituksen käyttöön. Nykyään tilat ovat kokonaisuudessaan Turun hovioikeuden käytössä, lukuun ottamatta juhlasalia, jota hallinnoi Turun yliopisto. Turun hovioikeuden perustajan, Kustaa II Aadolfin, patsas on pönöttänyt päärakennuksen edustalla vuodesta 1992 lähtien.

Turun Akatemia halusi kunnioittaa myötämielistä suurruhtinastaan ja se tilasi venäläiseltä kuvanveistäjä I. Martosilta Aleksanterin rintakuvan vuonna 1814. Se saapui Turkuun laivalla ja sijoitettiin kesällä 1815 uuden Akatemiatalon juhlasaliin. Turku joutui kuitenkin luovuttamaan rintakuvan Helsingin uuden yliopiston päärakennukseen ja sen juhlasaliin.

Aleksanteri I seilasi Helsingissä vuosien varrella paikasta toiseen ja jopa sisätiloista ulos. Rintakuva meni huonoon kuntoon Kansalliskirjaston edustalla ja vuonna 2013 se vihdoin konservoitiin. Myös vanha historiallinen vääryys saatiin päiväjärjestykseen, kun Aleksanterista tehtiin pronssivalos myös Turkuun.