Sata vuotta sitten morsian pukeutui mustaan
Entisaikaan Suomessa oli tapana viettää häitä usean päivän ajan, joillain alueilla jopa pari viikkoa. 1900-luvun alussa häät saattoivat kestää kahdesta kolmeen päivään. Suomalaisia häitä on ennen juhlittu sekä morsiamen että sulhasen luona, ja kumpaankin juhlapaikkaan liittyivät omat seremoniansa. Morsiamen kotona juhlittiin läksiäisiä ja sulhasen kotona tuliaisia. Hääväki siirtyi talosta toiseen näyttävästi juhlakulkueena. Ajan myötä juhlapaikaksi vakiintui vain morsiamen koti.
Kihlaus oli ennen nykyistä vakavampi sitoumus. Kihlauksen purkaminen oli suuri häpeä, joka vaikeutti uuden puolison löytymistä. Myös kuulutukset olivat tärkeä tapahtuma, joihin liittyi runsaasti tapoja ja uskomuksia. Ennen morsiuspari kuulutettiin kirkossa kolmena peräkkäisenä sunnuntaina. Kuulutuksista sanottiin leikkisästi, että pari oli pudotettu saarnastuolista tai kirkon katolta. Tällä viitattiin siihen, ettei kuulutettu pariskunta voinut enää kulkea riennoissa entiseen tapaan. Perinteisiin kuului lahjoittaa kuulutetulle parille kainalosauva, sillä heidän sanottiin katkaisseen jalkansa pudotuksessa.
Aiemmin oli tapana, että morsian antoi sulhasen kotiväelle lahjaksi itse valmistamiaan vaatteita. Samalla morsian osoitti hallitsevansa vaimolle välttämättömät käsityötaidot. Morsian lahjoi paitsi appivanhempansa, myös sulhasen veljet ja siskot. Lahjavalikoimaan kuului muun muassa paitoja, esiliinoja, sukkia, pukukankaita ja liinavaatteita. Sulhasen suvun lahjojen valmistus oli suuri ja aikaavievä urakka. Perinteenä oli myös, että morsian lahjoitti sulhaselleen paidan ja muita pukimia.
Valkoinen hääpuku on Suomessa suhteellisen tuore ilmiö. 1800-luvulla hääpuku oli etenkin maaseudulla usein musta. Valkoinen puku nousi mustan ja värillisten pukujen rinnalle 1800-luvun loppupuolella. Valkoisen puvun myötä myös hunnun käyttö yleistyi. 1900-luvun alkupuolellakin morsiamilla oli varsinkin tavallisen kansan keskuudessa usein musta puku, johon saatettiin yhdistää valkoinen huntu.
