Uudella omistajalla oli bisnesvainua ja hänestä tuli nopeasti yksi kaupungin suurimmista työantajista. Alkuun työ tapahtui käsityönä ja pitkää päivää painoivat sadat käsistään kätevät naiset. Töitä johti Berliinistä värvätty mestari preussilaisella tarkkuudella. Myös poljettavat työkoneet tulivat samasta ilmansuunnasta.

Varsinainen teollinen tuotanto sai alkunsa vuonna 1889, kun tehtaalle hankittiin 2,5 hevosvoiman kaasumoottori. Tämä vempele nosti päiväkohtaisen tuotantovauhdin yli kymmenkertaiseksi. 1800-luvun loppu oli näiden paperituotteiden kulta-aikaa. Kaupoissa ja toreilla tuotteet pakattiin paperipusseihin ja ihmisten keskinäinen yhteydenpito tapahtui kirjeitse.

Tehdas kasvoi kasvamistaan ja rakennuskantaa laajennettiin vuoteen 1917 asti. Tavara kulki ensimmäiset 50 vuotta hevosten voimin, mutta vuonna 1924 taloon saatiin uusia hevosvoimia, kun tehdas hankki ensimmäisen kuljetusautonsa. Tuotevalikoima oli myös laajentunut kieltolakivuosina kanistereihin, mutta niiden menekki kääntyi jyrkkään laskuun vuonna 1932.

Saman vuosikymmenen lamavuodet olivat vaikeaa aikaa, kuten myös sotavuodet, jolloin armeija otti käyttöönsä niin kuljetuskaluston kuin työmiehetkin. Pitkään jatkunut liiketoiminta kesti kovatkin ajat ja toiminta laajentui entisestään sotien jälkeen. Seuraava ongelma olikin tilojen ahtaus. Turun kaupunki kasvoi ja paras mahdollinen paikka tehtaalle ei ollut enää kaupungin keskustassa.

Kun kirjekuorta meni aina vain kaupaksi, piti keksiä jokin luova ratkaisu. Museovirasto suojeli vanhaa rakennusta ja sitä oli vaikea kaupitella. Pattitilanteen ratkaisi rakennusyhtiö Partek, joka rakennutti yritykselle uudet modernit toimitilat Urusvuoreen sekä kiinteistöyhtiö, joka kunnosti vanhat tehdastilat. Vuonna 1996 tehdas fuusioitiin osaksi ruotsalaista konsernia. Se lyhensi nimensä Turun Kirjekuoritehtaaksi vuonna 2000.

Tänä päivänä yhtiö toimii osana yhteispohjoismaista InterMail-konsernia.