Tackorkin tilalla Nauvossa on kasvatettu vihreää parsaa kymmenen vuoden ajan. Puutarhuri Margot Wikström kertoo, että parsa viihtyy parhaiten hiekkaisessa maassa aurinkoisella paikalla. Hänen mukaansa parsan taimet voi kasvattaa siemenestä, mutta se vaatii kärsivällisyyttä.

– Kestää viisi vuotta, ennen kuin siementaimista saa satoa. Parsan taimia kannattaa kysellä taimistoilta. Kun parsapenkkiin istuttaa kahden–kolmen vuoden ikäisiä juurakoita, voi satoa korjata jo parin vuoden päästä.

Wikström kertoo, että parsaviljelmä vaatii paljon työtä, sillä se täytyy pitää puhtaana rikkaruohoista. Tackorkissa parsapenkki kitketään käsin kolme kertaa kasvukauden aikana.

– Parsasta saadaan satoa toukokuun kolmannesta viikosta lähtien ja sadonkorjuuta jatketaan juhannukseen saakka. Sadonkorjuun päätyttyä parsapenkki lannoitetaan. Silloin juurakko alkaa muodostaa seuraavan vuoden satoa.

Wikström arvioi, että yhden perheen tarpeisiin tarvitaan vähintään kymmenen taimea. Taimet istutetaan riviin noin 30 sentin välein. Tackorkissa parsarivit istutetaan puolentoista metrien välein, jotta työskentelylle jää tilaa.

Valkoisen parsan viljely onnistuu Wikströmin mukaan hiekkaisessa maassa. Taimet ovat samanlaisia kuin vihreän parsan viljelyssä, mutta valkoista parsaa kasvatetaan hiekkakummun sisällä. Parsa muuttuu vihreäksi auringossa.

Tackorkin tilalla kasvatetaan parsaa neljänneshehtaarin alalla. Satoa myydään pääasiassa Nauvon torilla ja tilamyymälässä.

– Kysyntä on suurempaa kuin tarjonta. Kotimainen parsa on niin suosittua, että sitä lähdetään hakemaan kauempaakin.

Parsa ei saa kuivua säilytyksen aikana. Wikström säilyttää parsan märkään keittiöpyyhkeeseen kiedottuna jääkaapin kylmimmässä osassa. Parsan tulee olla jämäkän tuntuista. Tackorkissa myydään korkeintaan muutaman päivän vanhaa parsaa.

Tuoretta kotimaista parsaa käsitellään eri tavalla kuin tuontiparsaa. Kymmenen minuutin keittoaika on Wikströmin mukaan liian pitkä kotimaiselle parsalle.

– Parin minuutin keittoaika riittää. Moni ei tiedä, että suomalaista parsaa ei tarvitse kuoria. Jos varren tyvi on kova, siitä voi napsaista pätkän pois, mutta sekään ei ole yleensä tarpeen.

Wikström pitää erityisesti parsakeitosta ja paistetusta parsasta.

– Halkeilleista ja nostossa vioittuneista parsoista teen keittoa. Kauniit parsat paistan voissa valurautapannulla ja lisään joukkoon vähän suolaa, pippuria ja sitruunamehua. En keitä parsoja, sillä osa ravinteista huuhtoutuu pois keitinveden mukana.