Suomiräpin valtavirtaistumisen myötä on syntynyt tarve lokeroida räppäreitä. Karrikoiden Cheek on kokoomusräppäri, Paleface vasemmistoa ja niin edelleen.

Ruger Hauerista tutun Paperi T:n eli Henri Pulkkisen ensimmäinen soololevy Malarian pelko herätti huomiota jo ennen julkaisuaan. Singlet Sä jätät jäljen ja Resnair, Beefheart & Aalto olivat jotain, mitä kotimaan räpskenessä ei ole aiemmin kuultu. Miehellä on pitänyt kiirettä myös muuten. Hän on viime aikoina vieraillut muun muassa turkulaistuneen Haamun taannoin ilmestyneellä Puhallus-levyllä.

Paperi T putoaa älykköräpin lokeroon. Mutta mistä kulttuuriviittauksia lyriikoissaan rutkasti viljelevän miehen hype johtuu? Hyvästä musiikista? Vai onko Suomen räpkentällä ollut tarve Paperi T:lle?

Paperi T:n vahvuus ja heikkous on kulttuuriviittauksilla leikittely. Levyn mittaan pudotellaan nimiä hurjaa tahtia. Vajaan 40 minuutin aikana ehditään mainita muun muassa Stevie Nicks, Bruce Springsteen, Juice Leskinen, Henry Miller, Moby Dick ja Kristiina Halkola. Nimien ja viittausten bongailu on tietenkin aina huvittavaa, mutta kun viittailu kulttuuri-, urheilu-, ja musiikkivaikuttajiin on näin vahvasti pinnalla, menettää tehokeino nopeasti teränsä.

Malarian pelko ei ole teemalevy, mutta selkeä punainen lanka levyssä kulkee. Levyn   bensana on ero, jota käsitellään minä-hahmon kautta. Tästä minästä Pulkkinen on rakentanut kiinnostavan hahmon, joka erottaa hänet suurimmasta osasta muista kotimaisista räppäreistä.

Eron käsittely on rönsyilevää ja hajanaista, Pulkkinen kuvaa enemmän yksittäisiä hetkiä ja tunnetiloja kuin rakentaa lineaarisia tarinoita. Hänen minä-hahmonsa on tarkkanäköinen ja armoton, myös itseään kohtaan. Hän myöntää omat heikkoutensa, eikä maalaa itsestään sankari-kuvaa. Toisaalta hän ei kieri myöskään itsesäälissä.

Mielenkiintoinen ja monitahoinen kertojahahmo kantaa kokonaisuutta pitkälle. Se on virkistävää vaihtelua skeneen, jossa niin monet korostavat materialla tai sosiaalisella statuksella erinomaisuuttaan tai vaihtoehtoisesti korostavat rahan ja vallan vähäistä merkitystä tavallisen ihmisen arkeen.

Peperi T:n debyytti on kiistatta mielenkiintoinen levy, joka aukoo kotimaiselle räpille uusia latuja. Heikkouksineenkin Malarian pelko on myös hyvä levy. Parin biisin kerta-annoksina levyn nimillä boustailukaan ei ehdi ärsyttää.

On myös mielenkiintoista nähdä, miten Paperi T:n erilainen linja toimii yleisön edessä. Tähän tarjoutuu Turussa erilaisia tilaisuuksia kevään ja kesän aikana. Pulkkinen heittää Klubilla keikan 30. toukokuuta. Lisäksi mies on kiinnitetty Ruisrockiin.