Lapsettomuuden hoidossa tarvitaan usein säännöllisesti vieraalta luovuttajalta saatuja siittiöitä. Tyksissä käytetään Turun yliopiston spermapankkiin vapaaehtoisilta luovuttajilta kerättyä spermaa. Uusia lahjoittajia etsitään, koska tulevaisuudessa sperman tarve lisääntyy.

Sperman luovutus ja talteenotto on hyvin täsmällisesti säädeltyä. Hedelmöityshoitoja ja niihin liittyvää laboratoriotoimintaa säädellään laeilla ja määräyksillä. Niistä tärkeimmät ovat hedelmöityshoitolaki vuodelta 2007, niin sanottu kudoslaki sekä Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean määräys kudoslaitostoiminnasta. Hedelmöityshoitolaki määrittelee hoitojen edellytykset ja rajoitukset.

Lailla turvataan ja määritetään syntyvän lapsen etu, muun muassa lapsen tiedonsaantioikeus 18 vuotta täytettyään, ja myös sukusolujen luovuttajan oikeudet, kuten luovutustietojen salassa pitäminen.

Kudoslaki ja Fimean viimeisin, viime maaliskuulta oleva määräys, määrittelevät edellytykset solujen talteenotolle, säännökset rekisterien pidosta, hankinta-, käsittely- ja varastointiolosuhteet, jäljitettävyyden, luovuttajien testaukset ja laboratorion tekniset vaatimukset.

– Tämä on todella kurinalaista toimintaa. Ensiksi selvitetään luovuttajan sperman laatu ja pakkasen kesto. Kokeeksi pakastettu spermanäyte sulatetaan ja sen laatu tutkitaan. Luovuttajalta suljetaan pois mahdolliset infektiot, muun muassa HIV- ja hepatiitti-infektiot. Testit otetaan Tyksin naistentautien poliklinikalla fertiliteettilaboratorissamme ja luovuttajan henkilöllisyys salataan ennen kuin näyte lähtee Tykslabiin testattavaksi, selvittää IVF-biologi Harri Mankonen, joka työskentelee Tyksin lapsettomuuspoliklinikan laboratoriossa.

– Luovutuksesta ja siihen liittyvistä selvityksistä ei kerry mitään tietoja myöskään luovuttajien omiin sairauskertomustietoihin. Luovuttajathan eivät ole sairaalassa potilaina ja lisäksi on tarkoitus estää luovutustiedon joutuminen ulkopuolisille,

Tyksin naistenklinikalla hedelmättömyyshoidoista ja spermapankista vastaa lisääntymislääketieteen dosentti, osastonylilääkäri Antti Perheentupa. Perheentupa tapaa luovuttajat ja käy heidän kanssaan läpi sekä luovuttajan että suvun sairaushistorian ja mahdolliset vakavat perinnölliset sairaudet, jotka ovat luovutuksen este. Tämän lisäksi kromosomit tutkitaan kaikista luovuttajan verinäytteistä.

– Lisäksi selvitän luovutukseen liittyvän juridiikan ja varmistan, että luovuttaja tietää mihin on ryhtymässä allekirjoittaessaan luovutussopimuksen. Luovuttaja voi halutessaan esittää toiveita kenelle tai millaisille spermantarvitsijoille hän haluaisi spermaansa käytettävän. Suostumus on mahdollista perua koska tahansa niin kauan kuin hoitoja ei ole ehditty antaa, toteaa Perheentupa.

Spermapankkiin hyväksytyt sperma-annokset ovat karanteenissa kunnes sperman turvallisuus varmistetaan vielä kerran infektioseulalla viikko viimeisen luovutuksen jälkeen. Kaikkiin talletuksiin merkitään luovuttajan koodi, päivä ja erän numero, minkä jälkeen näytteet ovat valmiina käytettäviksi, kun tietyntyyppisen luovuttajan siittiöitä tarvitaan.

Luovuttajaa valittaessa pyritään mahdollisimman pitkälle huomioimaan siittiöiden tarvitsijan toiveet, hiusten ja silmien väriä sekä pituutta myöten. Ongelmaksi on muodostumassa se, että esimerkiksi etnisille vähemmistöille ei ole tarjota heille sopivan luovuttajan spermaa.

Spermanluovuttajat ovat liikkeellä vapaaehtoisina. Osalla luovuttajista ei ole omia lapsia ja luovutus on tapa jatkaa sukua, joskin anonyymisti. Joillakin lähipiirissä on lapsettomuudesta kärsiviä ihmisiä tai heillä on yksinkertaisesti pyyteetön halu auttaa toisia ihmisiä perustamaan perhe.

Rahan toivossa luovutuksiin ei tulla. Vaivanpalkkana maksetaan luovutuspäiviltä työttömyyspäivärahan suuruinen korvaus eli 32,66 euroa. Lainsäätäjän tarkoituksena on ollut, että luovuttaminen perustuu vapaaehtoisuuteen ja summa on tarkoituksella sellainen, ettei se innosta ketään luovuttajaksi ansiomielessä.

Lapsettomuushoitojen määrä on ollut lievässä laskussa kahtena viime vuotena. Hoitojen arvioidaan kuitenkin lisääntyvän tulevaisuudessa, mikä tarkoittaa myös hoidoissa käytettävien luovutussiittiöiden tarpeen lisääntymistä.

Sosiaali- ja terveysministeriö päivitti kiireettömän hoidon, johon hedelmöityshoidotkin kuuluvat, kriteerejä syyskuun alussa.

– Suosituksessa linjataan sitä, mitä hedelmöityshoitoja annetaan tulevaisuudessa julkisella sektorilla. Mahdollisimman monen hoitoa tarvitsevan tulisi päästä hoidon piiriin. Hedelmöityshoitoa voidaan suosituksen mukaan edelleen toteuttaa vaikka taustalla ei olisikaan hedelmättömyys. Tämä saattaa tarkoittaa jatkossa tarkoittaa myös naispareja, selvittää Perheentupa.

Turun yliopiston spermapankilla on pitkä historia. Se perustettiin professori Mikko Niemen aikana yliopiston anatomian laitokselle vuonna 1974. Kansainvälisesti tunnustettuja turkulaisia miehen hedelmällisyyden tutkijoita ovat muun muassa professorit Ilpo Huhtaniemi ja Jorma Toppari.

Spermapankki kuuluu yliopistolle, mutta se toimii käytännössä Tyksin tiloissa ja sen talletuksia käytetään sairaalassa tehtävissä hedelmöityshoidoissa.

Suomessa on 23 hedelmöityshoitoja antavaa yksikköä, joista 13 on yksityisklinikoita, joista osa hankkii spermansa Tanskasta. 40 prosenttia hoidoista annetaan julkisella sektorilla.

Tyksissä tehdään vuosittain noin 200 koeputkihedelmöitystä, näistä viitisen tehdään luovuttajan siittiöillä. Lisäksi vuosittain tehdään parikymmentä kevyttä inseminaatiohoitoa luovutetuilla siittiöillä.

Spermanluovuttaja voi asioida vain yhdessä spermapankissa. Jokainen luovuttaja merkitään koodilla, jonka avain on Valviran hallussa.

Luovutetulla spermalla hedelmöitetty lapsi voi täysi-ikäiseksi tullessaan selvittää biologisen vanhempansa henkilöllisyyden Valviran kautta. Yhden luovuttajan spermasta voidaan hedelmöittää lapsia korkeintaan viiteen perheeseen.

Hedelmöityshoidolla lapsen saaneille perheille pyritään jatkossa tarjoamaan saman luovuttajan spermaa. Luovuttaja tekee yleensä noin kymmenen luovutuskäyntiä, joista saadaan yhteensä noin sata käyttöannosta. Tarvittaessa voidaan sopia myös vähemmistä käynneistä..

Yhtä hedelmöityshoidolla syntynyttä lasta kohden tarvitaan noin kymmenen annosta. Luovutettua spermaa voidaan käyttää 15 vuoden ajan.