Turun kaupunki myy omakotitontteja tuntuvasti edullisemmalla hinnalla kuin samoissa kaupunginosissa tontteja kauppaavat yksityiset tahot. Yhtenä selityksenä on se, että Turun tontit ovat rakentamattomassa tai osittain rakennetussa ympäristössä, usein keskellä peltoa, kun yksityisten myymät tontit ovat jo rakennetuilla asuinalueilla.

Hintaero on tästäkin huolimatta moninkertainen. Esimerkiksi Mälikkälän kaupunginosassa Suopursunkadulla kaupungin omakotitonttien listahinta on 40 euroa neliömetriltä, jolloin tuhannen neliömetrin tontin hinta olisi 40 000 euroa.

Mälikkälän Lasimestarintiellä on yksityisessä myynnissä 692 neliömetrin tontti, jonka hintapyyntö on 89 000 euroa. Tontin neliöhinnaksi tulee 128,60 euroa. Samalla asuinalueella Teknikonkadulla on myynnissä pari tonttia (841 ja 863 neliömetriä) 72 900 euron hintapyynnöllä (84,50–86,70 e / m²).

Hintapyyntö ei aina ole lopullinen myyntihinta, mutta ero on silti moninkertainen. Kähärissä Pietari Valdinkadulla on myynnissä 727 neliömetrin tontti 129 000 euron hintapyynnöllä (177,45 e / m²).

Teknikonkadun tontteja välittää Aktia Kiinteistönvälitys Oy. Aluejohtaja, kiinteistönvälittäjä LKV Petri Abrahamsson, alihinnoitteleeko Turun kaupunki tonttejaan?

– Varsin edulliselta ainakin kuulostaa. Valmiiksi rakennetulla asuinympäristöllä on tietysti oma arvonsa. Esimerkiksi Mälikkälässä on ollut myynnissä kymmenkunta saman hintatason omakotitonttia, joista on myymättä enää nämä kaksi.

Kiinteistöliikelaitos on jakanut Turun maat kuuteen hintavyöhykkeeseen. Kalleinta on ydinkeskustan vanhoissa kaupunginosissa, missä omakotitontin – jos sellaisia olisi tarjolla – listahinta olisi 64 euroa neliömetriltä. Halutuimmat tontit myydään kiinteitä vyöhykehintoja kalliimmalla, sillä uudet tontit myydään ensimmäisellä kierroksella eniten tarjoavalle. Myymättä jääneet tontit päätyvät jatkuvan haun tonttilistalle, missä kauppahintana on vyöhykehinta.

Turun kaupungin kiinteistökehityspalvelujen johtaja Petri Liski vahvistaa, että jatkuvan haun listalla tontteja myydään alle markkinahintojen keskitason.

– Kaupungin intresseissä ei ole saada tonteista viimeistä hintaa. Listahinnat ovat noin 70–80 prosenttia markkinahinnoista, Liski sanoo.

– Kiinteistöliikelaitoksen johtokunta vahvistaa vyöhykehinnat vuosittain ja pieniä korotuksia tulee. Tonttihinnat olivat 1990-luvun alun laman jälkeen vuosikausia kiinteät ja sitten kun tarkistus tehtiin yhdellä kertaa, se oli aika iso.

Liski muistuttaa, että kaupungin tontit ovat pääsääntöisesti uusissa, rakentamattomissa ympäristöissä.

– Maisemat voivat säilyä rakennustyömaisina pitkäänkin. Valmiiden alueiden tonteissa kaupataan harvinaisuutta, Liski sanoo.

Edullisin listahinta on Paattisilla, 12 euroa neliömetriltä. Toiseksi edullisinta on Yli-Maariassa, missä kaupungilla on Vakiniitun alueella myynnissä kymmeniä omakotitontteja 18 euron neliöhinnalla.

Abrahamsson pitää tonttien määrää ja hintoja koko alueen hintatasoa ohjaavana.

– Jos asiakkaallani olisi siellä myynnissä samanlainen peltotontti, niin kyllä näillä kaupungin hinnoilla olisi vaikutusta. Mutta on heti eri asia, jos tontti sijaitseekin muista erillään rauhaisessa metsän reunassa. Lisäksi peltotontin perustamiskustannukset paalutuksineen ja maanmuokkauksineen voivat niellä tasaiseen kalliotonttiin verrattuna viisinumeroisenkin summan, Abrahamsson muistuttaa.