Turkulaiset ihmettelivät syyskuun 28. päivänä vuonna 1994 aamuista helikopterien pörinää kaupungin yläpuolella. Kun ihmiset availivat sitten radioitaan ja televisioitaan, paljastui karmaiseva todellisuus ja syy. Itämerellä oli tapahtunut jotain käsittämättömän järkyttävää, kokonainen matkustajalaiva oli uponnut.

Suurkatastrofin mittasuhteita oli vaikea aluksi edes käsittää. Pikku hiljaa asiat jäsentyivät, ja tuli selväksi, että Tallinnasta Tukholmaan matkalla ollut M/S Estonia -niminen autolautta oli uponnut myrskyssä Itämeren uumeniin. Tarkempi uppoamispaikka paikantui Utön saaresta noin 40 kilometrin päästä eteläkaakkoon. Ihmiset hämmästelivät järkyttyneinä alkuun, että kuinka on mahdollista, että valtava matkustajalaiva voi upota noin vain.

Onnettomuuspäivän uutislähetykset pukkasivat lohdutonta kuvaa tapahtumapaikalta. Helikopterit yrittivät pintapelastajineen nostaa vielä elossa olevia ihmisiä ylös aallokossa ajelehtivilta pelastuslautoilta. Lopulta sitten selvisi, että Itämeri oli nielaissut tummaan kitaansa peräti 852 ihmistä. On melkeinpä ihme, että 137 ihmistä saatiin kuitenkin pelastettua. Matkustajat olivat jo reitistä johtuen pääasiassa Virosta ja Ruotsista, mutta oli joukossa suomalaisiakin.

Kun kaikki mahdollinen oli pelastustöiden suhteen tehty, alkoi tietysti onnettomuuden syyn selvittäminen. Onnettomuuden tutkimuslautakunta sai omat kasvot sympaattisen suomalaisen puheenjohtajansa Kari Lehtolan kautta.

Tragedia poiki valtavan määrän erilaisia salaliittoteorioita erityisesti Virossa, joka oli ollut irrallaan Neuvostoliitosta vasta muutaman vuoden. Lehtolan johtama ryhmä ampui kaikki villit huhut alas yksitellen ja kokonaisuus alkoi hahmottua.

Laivan keulavisiiri oli repeytynyt aaltojen valtavasta voimasta irti yhden jälkeen yöllä ja vesi ryöppysi karmealla rytinällä autokannelle. Laiva alkoi kallistua nopeasti oikealle ja kun kallistuskulma oli jo hallitsemattomat 40 astetta, painui hyinen merivesi myös ylempien matkustajakansien ovista ja ikkunoista sisään.

Kello 1.50 alus painui vääjäämättä Itämeren pohjaan, eikä mitään ollut enää tehtävissä. Vain onnekkaimmat ja neuvokkaimmat pääsivät pelastuslautoille, mutta osa menehtyi hypotermiaan myös niissä.

Turkulaiset muistivat onnettomuusaluksen Viking Sallyna, joka seilasi Turun ja Tukholman väliä 1980-luvulla. Estonian hylky lepää kaikessa hiljaisuudessa merihaudassaan noin 80 metrin syvyydessä.