– Olen tykännyt omasta nimestäni. Se on ollut omassa ikäluokassani harvinainen, mikä on ollut kiva. Kouluaikoina kaimoja ei ollut luokkakavereina. Samalla luokalla oli monta Päiviä, Sirpaa ja Pirjoa, mutta ei muita Eiloja, kertoo Kaarinan oppaiden puheenjohtaja Eila Repo.

Eila-nimi oli varsin suosittu 1920- ja 30-luvuilla. Suosituimmillaan nimi oli 1930, jolloin Eilan sai kutsumanimekseen lähes 1 300 lasta. Eila oli tuolloin myös yleisin tyttöjen etunimi. Suosituimpien nimien joukossa Eila pysytteli 1940-luvulle saakka, minkä jälkeen nimen suosio alkoi laskea.

Kun Repo syntyi 1958, Eila annettiin kutsumanimeksi enää reilulle 300 lapselle. Syy, miksi hän nimekseen Eilan sai, juontaa kuitenkin niihin vuosiin, jolloin Eila oli yleinen nimi.

– Isäni syntyi 1915. Hän halusi nimekseni Eilan. Myöhemmin hän salaa kertoi minulle, että Eila oli jonkun hänen nuoruutensa ihastuksen nimi.

Eila kävi myös äidille, vaikka hän ei ilmeisesti koskaan saanutkaan tietää, miksi Eila oli isän mieleen tullut.

– Nimi oli sopinut äidilleni, sillä hänellä oli hyvä Eila-niminen kaveri, Repo kertoo.

Eila on lyhyt nimi ja lyhyistä nimistä harvoin lempinimiä saadaan, mutta Repo on lempinimiä saanut.

– Elluksi on joskus sanottu, mutta ei kovin paljon. Kouluaikoina minua kutsuttiin Telluksi ja vanhat kaverit kutsuvat edelleen sillä nimellä. Se tuli Jaska Jokusen Tellusta. Pelasimme nuorena paljon pesäpalloa ja minulla oli tellumaisia piirteitä ilmeisesti. Ainakin Tellun vahvatahtoisuuden tunnistan itsestäni edelleen, Repo nauraa.

Hän on tottunut myös lapsesta asti viettämään nimipäiväänsä pienimuotoisesti, vaikka nykyään täytekakkujen leipominen jääkin vähille.

– Minulla on syntymäpäivä keväällä, joten on ollut kiva, että syksylläkin on ollut pientä juhlaa. Se on ollut sellaisessa kohdassa vuotta, ettei siinä ihan samaan aikaan ole ollut muuta. Tosin nykyään nuoremman sukupolven Halloweenin juhlinta osuu samoihin aikoihin, Repo toteaa.

Eilan nimipäivä on 30. lokakuuta.

Ilkka Lappi